11.11.2013

Poikkeuksellinen isänpäivä



Vehkosuoviikonloppujen ja kodin arjen vaihtelu on auennut minulle ihan uusin silmin. Vaikka paikan vaihtamisen hoohetkellä pinna meinaa väkisinkin kiristyä, molempiin paikkoihin kotiutuu lopulta nopeasti. Ymmärrän nyt enemmän yhteishuollettuja lapsia, jotka sahaavat kahden kodin väliä; ei se elämä välttämättä ole niin rasittavaa, kuin ensiajatuksella luulee. Molemmista paikoista saa parhaat puolet eikä kumpaankaan ehdi kyllästyä.

Nyt olemme olleet viikonloput äitienpäivästä isänpäivään Vehkosuolla. Isänpäivän aamu meni normaalilla kaavalla: Kahvia sänkyyn, halauksia, onnitteluja ja lahjojen avausta ja sitten aamiaista pitkällä kaavalla. Vinoilin Keimolle, että onko mahtavaa päästä valmiiseen pöytään poiketen siitä, että…noh, ei siis mistään. Kuulemma oli. 
Ja kerrankin paistettuja kananmunia hänen makuunsa. 

Samanlainen keskustelu käytiin vanhempieni luona, kun urheiluhullu isäni katsoi lähetyksiä telkkarista ennen päivällistä, sen jälkeen, ennen kahveja ja sen jälkeen. Äiti siitä huomautti, johon iskä takaisin, että nyt on isänpäivä! Äiti mumisi, että taitaa olla isän päivä joka päivä, johon iskä hetken nasevaa vastausta mietittyään laukaisi, että isänpäivänä pitäisi kyllä saada katsoa ilman huomautuksia. 

Mutta ennen kaikkea; hyvää ruokaa, seuraa ja onnistunut isänpäivä.




Nappasimme perjantaina menomatkalla peräkärryyn reilu viisikymmentä betonilaattaa, jotka ostin, kun hyvä tilaisuus tarjoutui. Niille olikin jo tilausta, sillä ala- ja yläkerran ovien välimaasto on alkanut ikävästi sateiden myötä liejuuntua. 

Laattojen asentaminen on kivaa, mutta tähän aikaan vuodesta pian huomaa työskentelevänsä pilkkopimeässä. Ja kun työhön on kerran ryhtynyt, sitä ei meinaa maltaa lopettaa. Loppujen laattojen asentaminen led-lyhdyn valossa oli melko järjetöntä, mutta myös hauskaa. Aamun valossa vauriot eivät olleen onneksi kovin suuria ja kuten meillä on Olgankin kanssa tapana töitä tehdessä todeta: Se minkä taakseen jättää, se sinne jää.


 
1 risti 2
Uudet sadevesipöntöt entisten sinisten tilalle.


Tuppe löysi puisen juurakon ja kiikutti sen Keimolle, että tästä tehdään lehmä. Niinpä siitä sitten tehtiin Tuuvelle oma lehmä. Hänet ristittiin Muruksi. Sunnuntaiaamuna Tuppe ilmoitti, että vaikka iskän mielestä Muru-lehmä onkin ulkoeläin, se on kuitenkin hänen nyt ja sen vuoksi ja hänen päätöksellään se sijoitetaan navettaan. Ja sillä hyvä, Muru muutti sisälle.



Sunnutaina kuljeskelimme pihalla ja teimme pieniä korjauksia ja siivoilimme ympäristöä. Keimo vei vanhat puutikkaat navettaan ja teki uuden salvan lantalan oveen. Minä kävin yllättymässä kuinka siistiksi Keimo on navetan päädyssä olevan varaston saanut. 

Pieni harmikin sattui viikonlopulle, kun lähdevesikaivossa killui kuollut hiiri. Vettä oli onneksi edelliseltä viikonlopulta aamupalaa varten ja kun Keimo tyhjensi kaivon kertaalleen, se täyttyi saman tien uudella vedellä ja jo muutaman tunnin päästä saven harmaus oli poistunut ja vesi selkeytynyt. Tietenkin me aloimme kutsua sitä vettä rottavedeksi.


Lähtökahvit saunan terassilla (rottavedestä).



20 kommenttia:

  1. Hieno periaate: minkä taakseen jättää, se sinne jää. Paremmin pääsee eteenpäin! Teillä oli mukava viikonloppu. Ja miten hieno lehmä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Lentäviä sanontoja tulee töitä tehdessä usein sen mustan huumorin viljelyn ohessa.

      Poista
  2. Ne laatat mitkä takapihalle pinoon jättää, ne sinne jää. Oi, olen kateellinen kun sait ne jo asennettua, mulla vasta mietinnässä. Ja viel pimeessä! -Olet super.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanonta heti tai ei ollenkaan on myös aika pätevä mun kohdalla.
      Sitte toinen mikä on kiva nopean toteutuksen etu, niin se, että perustukset voi unohtaa ja asentaa laatat vaan yksinkertaisesti mudan päälle. Pysyy, ei pysy, pysyy...

      Siellähän niitä olis vielä, laattoja. Otat siitä itsellesi vähän tekemistä luppoajalle - sitä kun on. ;)

      Poista
  3. Taas siellä on yksi myssyihminen lisää aamiaispöydässä! Yes!

    Hienostihan nuo laatat tuohon asettuivat. Ja jos talven jälkeen vähän liikkuvat, sehän on vähän niinkuin ajan patinaa!

    ps. Hieno poro, eiku siis lehmu... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tuo myssy...olen itse sen tehnyt ja useasti sitä katunut. Sitä kutsutaan mansikkapipoksi, että sekin vielä.

      Mä ajattelin, että laattojen virheet korjaantuu sitten kesän ruohojen alle. :)

      Minä sanoin tota lehmää vuoheksi, mut minut tyrmättiin sitten aika nopeasti. Kai se löytäjä saa päättää.

      Poista
  4. Kätevä emäntä, täytyy myöntää - ja tuo lehmä näyttää mun silmillä porolta :-)

    VastaaPoista
  5. Vastaukset
    1. On se. Kauheesti meille kokoajan tulee näitä eläimiä lisää.

      Poista
  6. Viimeinen kahvikuva on jotenkin hellyttävä. Likaiset kynsinauhat, tuo on niin tuttua kaikilta retkiltä. On ollut tärkeämpääkin tekemistä, kuin hinkata kynsiharjalla käsiä. Se on siis positiivinen asia minun päässäni, joku varmaan pitää hulluna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen salaa vähän samaa mieltä ja toivon, että Tummeli tai Helosan lähettäisi minulle ison näytepurkin tämän seurauksena.

      Poista
  7. Kiva tunnelma teillä siellä taas! Voi ei tota Tupsun lehmää miten hieno ja kerroit siitä niin hyvin että voin kuvitella noi päättäväiset sanat.

    Kyllä on hienot laatat! Varmasti helpottaa liikkumista tossa kerrosten välillä. Olet kyllä laatoituksen (siis oikeasti laatoituksen, lukuunottamatta sitä Rubiini-keikkaa :) mestari. Kaikki sun tekemät on olleet tosi hienoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä halusin tulla hyväksi laatoittajaksi...

      Poista
  8. Ihana tunnelma taas välittyy.
    Eka kuva saa jo heti tunteet pintaa, kuten mulla aina kaikki kuvat missä iskällä ja lapsilla on elämä mallillaan. ;)

    Virpi

    VastaaPoista
  9. Ihan pakko kommentoida näillä...
    Perinteisiä sanontoja tuunattuna by Johis, Taina & Anne A (tai S, up to u) silloin kun hulluina teimme 14h työpäiviä Vuosaaressa:
    "Se minkä taakseen jättää, takana myös pysyy."
    "Ken toiselle kuoppaa kaivaa, se toiselle kuoppaa kaivaa."
    "Kell' onni on, ei se sillä kauaa ole."
    "Jos pitää kynttilää vakan alla, voi syttyä tulipalo."
    Ja kaiken krunaa tämä: "Jos et tee kunnolla, The Rooster of the Honour Will Not Sing!"
    terkkuja taas, t. Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä teidät ja tiedän. Usein onkin niin, että mitä puuduttavampi työ ja huonommat olosuhteet, sitä parempaa huumoria. Toi Rooster of the Honour nauratti eniten, vaikkei mulla ole hajuakaan, mikä ihmeen Rooster. Nauru pidentää omaa kivaa.

      Poista
    2. Se on kivempi sana kuin Cock... ymmärrät varmaan.

      Poista