5.5.2013

Kankkulan kaivossa vettä




Vehkosuon vuosi etenee toukokuulle ja kevääseen. Ensimmäisenä vuotena kaikki on uutta. 
Talon käyttäytyminen sateilla, pakkasilla ja kevätauringossa on opiskeltava yhdessä; sen tiedämme jo, että kiviseinän sisällä kylmä pysyy kauan. 

Menneen viikonlopun yöpyminen ja lämmitykset muistuttivat siitä, että kaakeliuuni tarvitsee noin vuorokauden "käynnistyäkseen" ja että keittiöön saa nopeasti miellyttävän lämmön liedestä. Opin, että ruokahuoneen Porin-Mattia voi käyttää keittiön lieden kanssa, jos liedelle avaa uunikierron hormiluukut. Sekin tuli todettua, että alakerran kammari (olohuone) alkaa olla liian pieni meille viidelle nukkuessa hengitellä ja luulenpa, 
että vanhasta levitettävästä sohvasta irronnut romantiikka alkaa olla loppusuoralla; 
Cliffhanger-unet on nyt nähty ja synkronoidut asennonvaihdot vaihdettu. 
Yläkertaan on päästävä muuttamaan.

Keimo riehui koko lauantain pellonreunuksia raivaten. Navetan päätyyn on ilmestynyt koivuklapipino.

 Toivon hartaasti, että Vehkosuon tyhjäkäynti on nyt mennyttä ja tästä lähtien päiväkirjamerkinnät ovat haaveiden sijasta tehtyjä tekoja. Vaikka kuvassa istuskelen kahvikuppi kädessä, sain jatkettua kasvimaan kääntöä noin puoleen väliin asti. Aloitin myös pihamaalla villiintyneen luumupuun juuriversojen kaivuuhomman. Versoja on leikattu muutamaan oteeseen alas ja paksua kantoa, versoa ja juurta ulottuu parille kymmenelle neliölle. 
Työ vaikuttaa toivottomalta. 

Keimo raivasi ihan hullun lailla koko lauantain pellon reunuksia. 


Tytöt jaksoivat taas pyöräillä koko lauantain pihatietä edestakaisin. Jossain vaiheessa he tulivat minun luo ja sanoivat juhlavasti haluavansa näyttää minulle jotain. Että arvaa mitä äiti; Tuppe oppi ajamaan ilman apupyöriä. 
Ohhoh, minä hämmästelin, itseoppivia lapsia.

Lauantai oli mahtavan lämmin ja illalla saunan kuistilla huomasimme ensimmäisen hyttyssatsin saapuneen. Ötökätöntä kevättä ei kauan juhlittu. Löysin kaivon tuntumasta myös kolme isoa etanaa ja pahaa etanahyökkäystä peläten hiillostin klöntit grillissä. Seuraavana aamuna tunnistin puutarhalehden kuvasta grillaamani etanat viattomiksi ukkoetanoiksi. En tiennyt sitä, anteeksi.


Kaivosta puheen ollen. Sehän ei meille annetun tiedon mukaan ole ollut toiminnassa vuosikymmeniin. Kerran olemme sillä pumpanneet mutaisen vesitilkan ja jättäneet asian sikseen. Sen vuoksi olemme miettineet kesäksi vedenkeruujärjestelmiä ja kyselleet vesisäiliöitä. Kävi kuitenkin niin, että Tuomas tuli kylään ja pojat alkoivat väännellä ja ihmetellä kaivon pumppua. Siemenveden lisääminen antoi selkeän imupaineen, mutta putki tuntui olevan tukossa. Ei muuta, kuin pumppu miesvoimin ylös kaivosta, lisää ihmettelyä ja lopulta suodatinosan irroituksen ja putken päässä olevan "härpäkkeen" ronklaus tuotti tulosta: Vesi alkoi virrata ja parinkymmenen sangollisen jälkeen se oli jo melko kirkastakin. Ilosta soikeana kannoin saunaan pesuvedet omasta kaivosta.  
Mahtavaa! 


Sununtaiaamu oli verkkainen. Nautin aamiaisen teosta pitkän kaavan mukaan. Ilma oli harmaa ja kolea, mutta sisällä oli lämmintä. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat ja suuntasimme pikku-Torstin ristiäisiin. 
Ensi viikolla pääsemmekin jo keskiviikkona Vehkosuolle. Silloin olisi tarkoitus viedä myös Nulkku "kotiin".

12 kommenttia:

  1. Upeaa jos omasta kaivosta saatte nyt vettä saunaankin! Toivotaan, että jatkossa saamme lukea tehdyistä teoista :) Tämän lukeminen tosin on ihan kamalaa koska mun suunnittelu/haaveilu/laskeminen menee ihan ylikierroksille. Viikonloppuna katseltiin kovasti taloja lehdestä. No, kahden vuoden päästä toivottavasti mekin olemme tositoimissa.

    Meillä pojan pitäisi myös kuulemma oppia ajamaan ilman apupyöriä. Missähän vaiheessa se on niin kasvanut... Ei tajua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu tuo haaveilu. Olen innoissani jotenkin teidän puolesta, että se kaikki kiva odotus ja levoton haku on edessä ja kaikenlaisia mahdollisuuksia vielä olemassa.

      Tosi kauheaa ja samalla kyllä ihan hienoa, kun lapset oppii uusia taitoja. Pikkusisaret vielä jotenkin salakavalasti. Meillä esikoinen ei samalla tavalla ole asioita oppinut ja vaikka on ollut äitinä jo 11 vuotta jvasta keskimmäinen ja kuopus on tuonut tuollaista tavallisen lapsen kehityksen ihmettä meille. Aina jaksaa yllättää ja joidenkin asioiden kanssa sitten taas tahkotaan ja tahkotaan.

      Poista
  2. Nostalginen tuo kaivopumppu - lapsuudessa mein naapureilla oli samanlainen. KÄytiin aina sähkökatkosten aikaan pumppailemassa vettä...
    Kun asumme ns. talo-talonvieressä aluella niin aina vaan jaksan ihailla sitä tilan määrää mikä Vehkosuon kuvista välittyy. Ei taida toimeton kesä tula teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä todella onnellinen tuosta kaivosta ja hienosta pumpusta. Kunpa se nyt vain toimisi, niinkuin viime viikonloppuna lupasi. Meidän koti on samalla tavalla talo-talon ja teiden vieressa, joten kyllä tuota tilaa ja rauhaa osaa itsekin hämmästellä ja ihailla. Tekemistä riittää, mutta toivottavasti hauskuus säilyy.

      Poista
  3. Löysin blogisi Olgan blogin tekstien kautta. Olen nyt lukenut blogiasi useampana iltana kuin hyvää kirjaa. Teillä on mielenkiintoinen projekti tämä Vehkosuo, innolla jään seuraamaan tapahtumia ja elämää siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla. Blogi on hauska työkalu kirjoittamiseen, kun voi ilman kustantajien hyväksyntää tuutata tekstiä ja kuvamateriaalia ja lukijat päättävät itse, mitä haluavat lukea ja mitä eivät. Hyvä kun jaksat lukea, palaute on aina paikallaan (myös kriittinen) :)

      Poista
  4. Onpa kaunis tuo ensimmäinen kuva sinusta ja maisemasta, Vehkosuosta.
    Minulla on aina joskus haave maasta ja talosta maalla, mutta taidan olla siihen hommaan ihan liian laiska. Haluaisin vain istuskella se kahvikuppi kädessä puun juurella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tunnustus. Teidän pitää ehdottomasto hankkia vain sellainen paikka, joka on jo niin rappiolla, ettei sille voi tehdä mitään. Ei velvollisuuksia, ei vastuuta, ei töitä. Minä haaveilen tuollaisista kahvihetkistä aina koko päivän ja kyllä niitä aina yksi pikainen johonkin väliin mahtuu niin, että jaksan sitten taas tehdä hommia (seuraava hetki mielessä). Olen ehkä hiukan levoton persoona ja tuollaiseen paikkaan se levottomuus on ihan hyvä kanavoida.

      Poista
  5. Heippahei! Saavuin tänne omaan blogiini tulleen kommentin innoittamana ja tykästyin kovasti. Teillä on upea linna, blogi täynnä huippukuvia ja kirjoitat hyvin. Pakkohan tätä on jäädä seurailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että miten käsittämätöntä ja hassua. Kaiken kruunaa kuva ukkoetanasta.

      Katsokaapa muutkin, jotka tämän kommentin näette kivaa blogia: http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/05/kankkulan-kaivo.html

      Poista
  6. Wow mikä blogi ja talo! Susannan kautta minäkin täällä ja tänne jään! Tervetuloa vastavierailulle: http://riuttalaoldschool.blogspot.fi

    VastaaPoista