Lämmin ulkoa, kylmä sisältä

Mikä tästä meni?

No entä mikä tästä meni?

Vilho Setälä (toim.) Taitokirja, 1959, Otava

Vilho Setälän toimittamasta Taito-kirjasta löytyy vastaus kaikkeen; tekohengitys, aitan rakennus, naisten kerrasto, kosteusmittaus, linoleumkaiverrus, pähkinänsärkijä ja pärekatto, muutaman mainitakseni. 

Kirja sanoo lämmityksestä seuraavaa:

"Lämmitys merkitsee niin suurta taloudellista ja kansantaloudellista arvoa, että on täysi syy järjestää se tarkoitustaan vastaavasti. ... Jos puuliedessä halutaa suorittaa nopeasti jokin pikkukeitos, on renkaisiin sijoitettava "rapid"-liesi käytännöllinen, ... Siinä kiehuu kahvi parillakymmenellä männynkävyllä. ... Uunit – Niiden lukumäärä tulisi olla mahdollisimman pieni työn säästämiseksi. ... Tuuletus ovien ja ikkunoiden kautta lämmitämisen aikaan ei aiheuta suurta lämmityskulujen lisäystä; sen sijaan tuuletus tulipesän kautta vie enimmän lämmön "harakoille". 

Tuuletus ovien ja ikkunoiden kautta lämmityksen aikana eli savut pihalle.

Meillä on ollut tällä viikolla talviloma. Halusimme kovasti Vehkosuolle yökylään, mutta kivitalon sisälämpötilan saaminen edes igluolosuhteisiin ei nyt näillä eväillä onnistunut. Yksi pesällinen kaakeliuunissa edellisenä iltana oli kuin hyttysen henkäisy Pohjoisnavalla. Ja koska Keimo oli seuraavana päivänä töissä, minä reippaana ja oma-aloitteellisena ja optimistina ja hätähousuna tuikkasin keittiön hellan pesään kunnon tukon sekä paperia että puuta ja polttaa päräytin koko pesällisen suoraan sisäilmaan. 

Tuo keittiön lieden sytytys on vaativuudessaan jo muutenkin hoocee osastoa, saati, kun ulko- ja sisälämpötilaero oli huikea ja piippu kylmä ja kostea (inversioilmiö).

Muutaman tunnin häkäisessä sisäilmassa uunipesiä sörkittyäni ja aurinkoisessa ulkoilmassa piippua tuijotettuani, tuumasin, että tänään ei täällä kyllä lämpene kuin omat tunteet – Talviloma Vehkosuolla oli tässä, auton keula kohti kotia. 

Mutta pettynyt ei voi olla; sain kuitenkin Porin-Matin loppumaalattua. 

Ja kaiken sen aikaa Kasse ja Tuppe laskivat mäkeä, tekivät lumikissan ja söivät eväspipareita. Kepe istui autossa ja nautti lämmittävästä kevätauringosta. 

Synttärisuora

Ihan hengästyttävä syntymäpäiväsuora takana ja edessä. Tammikuusta juhlinta alkaa ensin Keimon synttäreillä sitten Kepen ja seuraavaksi Kassen. Tähän väliin mahtuu hyvien ystävien, mummin ja siskon synttärit. Kasse on syntynyt ukin nimipäivänä ja Kassen syntymäpäivistä seuraavana päivänä on syntynyt siskon tyttö sekä Keimon veli ja taas tästä päivästä viikon päästä kummityttö.

Lauantaina vietettiin Kassen kahdeksansia synttäreitä sukulais- ja ystäväporukalla (koulukaverien kanssa juhlittiin jo torstaina). Kasse toivoi lahjaksi Afrikan tähteä ja tulihan se sieltä sekin. Päivän päätteeksi synttärisankari oli kovin onnellinen, mutta väsynyt ja hiukan haikean oloinenkin. Lopulta änkesi sylikummisedän syliin, vaikka useita vuosia on ujostellut. 

Ikimuistoisen näistä synttäristä tekee se, että edellä mainitun kummitytön äidin mahassa vauva antoi kovasti merkkejä syntymästä. Innostuimme veikkaamaan vauvan syntymäaikaa porukalla. Veikkaukset kirjattiin oikein paperille. 

Tätä kirjoittaessani joudun karvaasti toteamaan, että oma heitto oli liian optimistinen. 

Eittämättä synttärisuora kuitenkin ruuhkaantuu entisestään.

En kestä tätä jännitystä.

Kuvat Keimo

Jos järkeä ei olisi (osa kolme)

Haasteen parissa jälleen. Paitsi etten enää oikein taida noudattaa sitä. Nämä postaukset ovat menneet haaveiluksi. Tällä kertaa menen kellarikerrokseen. Vihreän oven takana on ollut pesutilat ja sauna, siitä joskus myöhemmin, mutta nyt kellertävän vihreästä ovesta sisään. Täällä on luullakseni ollut jonkinlainen kotitaloushuone maidon, lihan ynnä muun käsittelyyn. Viemäriä ei kylläkään ole (en ole kurkannut lankkujen alle). 

Mikähän huoneen käyttötarkoitus on oikeasti ollut?

Ikkuna on talon eteläsivulla, joten taimien kasvatus saattaisi täällä keväällä onnistua ilman lisälämmitystä. Lattian lankut ovat melko huonossa hapessa, tilalle olisi kiva laittaa tiililattia. 

Jos... 

Jos käytännön ajatukset heittäisi pois, tähän huoneeseen tulisi amme.

Lainakuvien lähteisiin kuvaa painamalla

Joskus, kun innostus ylettää ruumiiseen asti, aloitan ikkunoiden kunnostuksen. 

Hiiriä ja ihmisiä

Kanoilla on kevättä rinnassa. Tamara, Nahka-Anneli, Prinsessa-Zombie ja Pip ovat alkaneet taas munia. Saamme munia kahdesta neljään päivässä. Emme ole joutuneet ostamaan, kuin kaksi pakettia koko talven aikana, 

vaikka hetken oli nollatilanne ja pitkään vain yksi muna päivässä.

Kasse on meidän kananhoitajahenkilö numero yksi. Hän hoitaa melkeinpä yksin koirien ja kissankin ruokinnan ja osaa hakea isosiskon taksilta. 

Kun tekemisen intoa riittä, vastuun määrää on liiankin helppo lisätä ja lisätä. Äkkiä toinen lapsi kasvattaa liikaa taakkaa, kun toiselle ei jää kontolle mitään. Sanoo ainostaan, että ei lasten pidä vaan ihmisten.

Mutta kuten sanotaan: 

Ei hiiri heinäkuorman alle kuole.

Lievää hyperventilointia (osa kaksi)

Jatkoa haasteeseen.

Petaus, yöpöytä, matto ja valaisin = Yläkerran makuuhuoneet

Päätän keskittyä tässä kohdassa yläkertaan. Sinne pääsee ulkokautta, sillä talo on suunniteltu alunperin kahdelle perheelle. Haluaisin puhkaista oven keittiön nurkasta rappukäytävään, mutta välissä on kaksi kerrosta sementtitiiliä ja koko seinä ikäänkuin kantava. Uskaltaakko vaiko ei? 

Tämän läpi pitäisi päästä.

Ihanan keltaiset rappuset voisivat vielä entisestään piristyä...

...näin

Sitten yläkertaan. Talo on ehtinyt olla meillä niin vähän aikaa, että ajattelen nyt ensimmäistä kertaa vaihtoehtoja. Koko mahdollisuuksien maailma aiheuttaa minussa lievän hyperventiloinnin. Olo on kuin lapsella karkkikaupassa. 

Ensimmäisestä huone on lapsille. Uuni täytyy purkaa ja tilalle laittaa kamina. Seinän persikkaväri on harkinnan alla - alan siis tottua - katto saa ainakin jäädä alkuperäisen tummaksi puuksi. Lastenhuoneeseen tulee sängyt, avohyllyt ja pöytä puuhailuun. Vanhat ruokakomerot vaatteille. Lastenhuoneesta pääsee erkkeriin, joka on mäntypanelilla verhottu. Mäntypaneli varmasti vaalenee maalilla.

Persikkaa vai jotain muuta.

Vaatteet piiloon

 

Ja ne haaveet:

Toinen huone on meidän vanhempien makuuhuone. Huoneessa ei ole välttämätöntä, kuin siivous. Kaakeliuuni on kaunis ja toimii. Vaatekomeroon voisi laittaa hyllyjä ja ovelle verhon. Iso vanha vaatekaappi olisi hieno. Sänky voisivat olla rautaiset. Miksei vaikkapa Ikeasta.

Tähän huoneeseen liittyy satumainen mielikuva aamusta. Kun katson ikkunasta, näen pellon, jonka päällä on aamuista usvaa ja usvan keskellä hevonen.

Ikkunat sängyn eteen vaikkapa...

...näin

Ikeasta

Ikkunasta maisema pellolle, jossa...

Lainattujen kuvien linkkeihin pääsee kuvaa painamalla.

Haaveet (osa yksi)

Kiitos Peppi Pikku-ketun puuhamaasta, sain haasteen jo aikaa sitten. Piti käydä Vehkosuolla kuvailemassa, ennen tähän paneutumista. Nyt vihdoin. 

Neljän pikku laatikon aiheita pohdiskellaan osissa.

Vehkosuolla kaikki tapahtuu omalla painollaan ilman paineita. Ne voivat olla haaveita, jotka eivät koskaan toteudu tai toteutuvat pitkällä viiveellä. Kunpa näkymät säilyisivät mielessä mahdollisuuksina, ei velvollisuuksina. 

Tietenkin mielikuviin sisältyy enemmän romantiikkaa, kuin todellisuus on.

Yritän visualisoida näkymiä Pinterestistä nappaamillani kuvilla (llähelle lähdettä pääsee kuvaa klikkaamalla).

Tekstiilit

Pellavaa, puuvillaa, huopaa ja samettia. Värejä saa olla, mutta yleisilme vaalea. Kammariin saa tulla paksuakin, vaikka samettia, mutta makuuhuoneeseen kevyttä. Läpinäkyvät verhot, ehkä virkattu luonnonvalkoinen päiväpeitto.

Somistus

Luonnonkukilla, hedelmillä, yrteillä, tyynyillä ja kynttilöillä. Peittoja ja vilttejä sohvan kulmille, tuoleille ja sängyille, joskus pöytäliina piristämään. Koreja ja naulakoita saa olla paljon, mutta ei liian koristeellista. Käyttöesineet ovat osa somistusta. Luonnonmateriaalit.

Sohva ja sohvapöytä

Kammarin lattian väri on melko kakan värinen. Se on harmonisesta kaukana.
Mutta kaakeliuuni antaa osviittaa. Näen sohvan samettisena ja vihreänä.
Vanha puinen sohvapöytä on jo olemassa.

Kammari nyt.

Tämä sohvana.

Keittiön sohva on kiva jo. Täkki ja tyynyjä puuttuu vielä. 

Valaisin

Ilman sähköä ne ovat kynttilöitä ja öljylamppuja. Taskulamput ovenpielessä valmiina öisille vessareissuille. Luonnonvaloa käytetään sen sallimissa puitteissa.
Aurinkopaneelit ovat tulevaisuutta.

Jatkuu seuraavassa postissa.