x=(x+y-x)/y=y

Sanomistahan niistä minun remonttipuuhista tuli. Kyseessä oli ilmeisesti liian spontaani teko keskellä toisen turvallista arkea, mustasukkaisuutta, omistushalua, ammattilainen amatööri -vastakkainasettelua ja sen semmoista. Vietettyäni pari päivää imperiumin ja loiston kaihoisessa, kylmän sodan kaltaisessa jännitteisessä ilmapiirissä, tilanne raukesi neuvottelujen kautta (tekstiviesti), jonka seurauksena molemmat osapuolet hyväksyivät ratifioidun sopimuksen asoiden kulusta.

 Keimon taipumisesta huolimatta, jota ajoittain saattoi innostukseksikin luonnehtia, remontin luonne pysyi hänen toivomuksestaan kevyenä. Siksipä olemme saaneet nimittää sitä vain faceliftiksi, 

jotta muistanmme kyseessä olevan vain piskuinen ehostus, eikä mikään rrrremontti. 

Voi niitä kertoja, kun joku viattomana erehtyi kysymään vaikkapa että, isi milloin tää remontti loppuu taikka ei tällänen pienikään remontti ihan ilmaista ole tai mukavaa yhdessäharrastamista tää remontointi, niin aina sai kuulla kunniansa että MUISTAKAA NYT, SE ON FACELIFT!!!

Rajaton vallankäyttö ja sanojen rajoittamiseen liittyvät pakotteet aiheuttivat aluksi etäisyydenottoa, jopa maineen menetyksen pelkoa, mutta viimein saimme itsemme ängettyä samaan ylähuoneeseen ja saatoimme jopa keskustella aiheesta kevytmielisesti, lähes vitsaillen. 

Muista aina jatkossa:

     (naisen idea + miehen idea – naisen idea)

        naisen idea =    –––––––––––––––––––––––––––––––––––  = miehen idea          

  miehen idea

x=(x+y-x)/y=y 

           

Sananvaltias purkaa.

Naulojen nyppimistä.

Liftauksen haitat.

Laatat siististi irti…ja tuuma seinästä.

Kalsarimaalaaja. Uudet laatat seinässä ja nyt myös ikkunan ympärillä. 

Kun saan päätyseinän tapetoitua, kuvaan koko keittiön.

Katselimme illalla uutta ilmettä, emmekä oikein huomanneet eroa. Se on ehkä hyvä merkki kotoisuudesta. Vanhaa keittiötä voi katsella täällä.

Lipsahti lisää

Moikka Keimo ja terkkuja sinne töihin. 

Vähän kokeilin tuosta ottaa enkä voinutkaan lopettaa. Yöpaita päällä, naama kipsipölyssä ja kainalot hiessä. 

Nyt lähdemme lasten kanssa hampurilaisille ja maalin ostoon (olisi tarvetta myös tapetille,
kellään ylimääräistä mitään 12 neliölle?)

Morppa. 

P.S. Tu kotiin, en jaksa nostaa kaappeja takaisin seinälle ja oven edessä on kasa purkujätettä.

Seinästä revitty

Lähetin Keimolle viikko sitten töihin WhatsApp:ssa ylläolevan kuvan. 

Näin:

Minä: Jos on mietityttänyt mitä tuolla alla on. 

Keimo: Mitä ***tua?

M: Ajattelin alkaa keittiöremppaan tässä joku päivä.

K: Just just, eikös tälläsistä ois hyvä vähän puhua etukäteen ennenkuin seinän purkaa.

M: Öööö…No anteeks. Mä en tienny, että sä haluat säilyttää ton lateksilla pinnoitetun kipsilevyn. Sen kyllä saa varmasti vielä paikattua.

K: En mä mitenkään ***tuuntunu ole, lähinnä että ois kattonu jostain muusta kohdasta jos vaikka sen levyseinän säästää ja tapetoi tai jotain. Mut nyt se on vähän niinku pakko tehdä samantien. Meinaan se remontti.

M: Ajattelin sen raakalaudoituksen maalata ja ulkoseinissä säilyttää pinnan/tapetoida/kaakeloida. Ja nättihän toi on noinkin. 

Nykykodin keittiö on kestänyt silmää kaksitoista vuotta. Kauankohan se (silmä) kestää revittyä seinää. 

Kevyttä lukemista

Multaan upposi kolme eri tomaattilajiketta, paprika, purjo, ruusukaali ja lapsille kesäpaivänhattu. Ne itää hurjan nopeasti. Kevät on jo muka.

Sain villapaidan valmiiksi. Se oli melkein vuoden projekti. Olen helpottunut, kun vapauduin sen tekemisestä viimein, vaikka tulos oli keskinkertainen. Nyt neulon pipoja kuin kaunokirjallisuutta pitkään kestäneen opiskelun palkinnoksi.

Lapset istuvat seuraani ja tekevät lankajäämistöstä "kauppaan tuotteita". Kasse innostui virkkaamisesta nyt oikein kunnolla. Hänellä on "Prätsien pipotehdas" ja Tuppe sormivirkkaa kaulaliinoja. Erimainio iltapäivän nollaushetki. 

Terve – nyt haluan kuninkaaksi!

Fiksaationi Paavo ja Vuokko Väyrysen mukiin ei ole poistunut. Olenkin joutunut näinä presidentinvaalien jälkeisinä karvaina vuosina turvautumaan kuninkaalliseen lohtumukiin, sillä Paavoa lainatakseni Vuokko & Paavo -mukit ovat säilyttäneet rahallisen arvonsa, enkä tällaisena maallikkona ole voinut kuin uneksia Hänen Arvokkaasta Mukista. Ja kuten kuvitella saattaa, nämä vuodet ovat olleet piinaavia ja vääräuskoisuus on vaivannut kahvihetikiäni pienen kalossissa pyörivän kulmikkaan kiven lailla. 

Mutta tuli se päivä, jona Hän kohtasi minun, pienen huolestuneen kansalaisen, murheen. Hän, itse Paavo, löysi pikkuriikkisen blogini (googletettuaan jälleen kerran silkasta mielenkiinnosta nimensä), kumartui sen puoleen, korjasi kaksiteholasiensa asentoa ja luki. Vaikka Paavo nopeasti oivalsi tekstissä piilevän hätähuudon, kuten hänenlaiselta korkeaotsaiselta ihmiseltä voi odottaa, eksyi hän huomaamattaan harhailemaan useiksi tunneiksi Vehkosuon värikkääseen maailmaan. Ilta painui jo yöksi, kun Paavo vihdoin havahtui ja muisti tehtävänsä. Välittömästi hän otti puhelun agentilleen ja käski tämän painua myöhäisestä ajankohdasta huolimatta toimistolle, jossa tämän tuli hetimiten alkaa toteuttaa  sensaatiomaista missiota:

(*)

 "Nyt tarjolla on muki, jossa esiinnyn kuninkaana. Pyrin ”kuninkaaksi” – äänikuninkaaksi, kulkureiden kuninkaaksi, kukkulan kuninkaaksi ja kuningaspossuksi."

Vaikkapa näin.

* Näinkin voisi olla

Ei sitäkään vertaa

Niin ne vaan lomapäivät alkavat ja loppuvat. 

Vehkosuolla olisi voinut viettää leudon sään puolesta vaikka koko viikon, 

mutta oleminen kutistui ainostaan yhdeksi päiväksi. 

Ei se mtn.

Paikat olivat pysyneet jokseenkin entisillä paikoillaan.

 Lähdeojan ylitys tehtiin massiivisen jäälautan päällä. Sorkan jälkiä siellä täällä. Ruokakomerossa oli niukasta tarjonnasta huolimatta vietetty hiirien festareita. Osa oli tehnyt tarpeensa mitä mielikuvituksekkaampiin paikkoihin, siisteimmät perustaneet bajamajan rikki jäätyneeseen oluttölkkiin. Rakastavaiset silpunneet pesänrakennustarpeita H&M:n kuvastosta. 

Porin-Matti ja keittiön liesi veti heti. Riemukkaampaa, kun on pahimpaan varautunut. Siellä ritilän päällä soijamakkaroita paistellen ja kahvivesiä keitellen tiesi saman tien, ettei sopeutuminen tähän maailmaan kestä sitäkään vertaa.

Metsänreunaan viksahtanut paja oli minun projekti, jonne Keimokin eksyi muutaman puun kumottuaan. Tyrkkäsin nuotioon mätää puutavaraa ja siivosin sisältä rautaromua selkeämmäksi rykelmäksi. Takaosan ahjon rapautuneen perustan tasoitin pohjalle. Täällä on joskus taottu rautaa; heloja ja hevosenkenkiä. Vanha puinen puimakone oli tiensä päässä – haperoista osista jäi muistoksi vain puiset rattaan lavat. 

Viimeisillä voimillaan koneen lankut antoivat saunaamme lämpöä.

Pajasta haluaisin laiduntaville eläimille suojan, oli ne nyt sitten lampaita tai hevosia. 

Pienellä laajennuksella laidun ulottuu metsän reunaan ja pajalle, josta on mahdollista hakea helteellä ja sateella suojaa. Paja on kovasti vinksahtanut, toiselta sivulta alahirret täysin lahonneet ja päädyistäkin lähes läpimätiä. Ristikkäistä tukea ei käytännössä katsoen ole enää jäljellä. 

Suoristus aloitettiin vetämällä liina vastakkaisen puolen poikittaisesta ylähirrestä pajan läpi puuhun ja kiristämällä. Sitten lahovaurioisen puolen kulmahirren alle tunkkaamalla harkko ja pari pönkäpuuta tueksi. Se sai riittää tällä kertaa.

Vinossa

Suorassa

Edesmennyt puimakone matkalla saunaan.