Startti kesälomaan

Ihan älytöntä, etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään, vaikka lomaa on vietetty jo kohta kaksi viikkoa. Huomaan miettiväni, että tästä ja tästäkin pitää sitten muistaa kirjoittaa ja tänään voisinkin kirjoittaa, kun olen tiskannut tai sittenkin vasta, kun olen kastellut kasvimaan tai odotas, pitää tehdä vielä ruokaa ja jos pikaisesti tuosta tuon karsinan siivoan, niitän heinää, käyn huussissa, vaihdan vaipan, ratsastan, kitken, lakaisen, saunon ja kas, kello on jo kymmenen. No huomenna... 

Elämä ei ole täällä kuitenkaan kiireistä, ei kellon päälle, päivät täyttyvät uunin sytyttelystä, veden kannosta ja ylipäätään asioiden tekemiseen ja esineiden saavuttamiseen vaadittavien välimatkojen kulkemisesta. Olemme päivittäisten rutiinien lisäksi juhlineet kummipojan valmistujaisia, käyneet Porvoossa syömässä ja omilla kylillä Aseman Makasiinin kahvilassa. Ensimmäisestä viikosta louskaisi ylivoimaisen osan uunin purku ja uuden asennus. Haluan kuitenkin mainita ennen uuniasiaan paneutumista, että Iivari saapui jo 4.6. lauantaina. Haimme ensin neljä lammasta, emät karitsoineen, ja tällä kertaa kotiutuminen koko porukalla tapahtui välittömästi. Ei hirnuntaa, määkimistä eikä hermostunutta ramppaamista. Se oli huojentavaa ja kaikkien osapuolten hermoja säästävää. Kikka oli tohkeissaan lampaista, mutta Iivarin kohdalla keitti jo yli. Se kysyi kuuluvaan ääneen toistamiseen meiltä, että MIKÄ TUO ON? Ja kun olimme perusteellisesti selventäneet hevosen ominaisuudet ja nimen, se jatkoi ilmoitellen päivittäin ensin vartin välein, sitten harvemmin, että HEVONEN HEVONEN HEVONEN! Se LIIKKUU se SYÖ se JUO se TUIJOTTAA se vaan ON! 

Harri kissa tuli myös samassa rytäkässä, eikä yhtään liian myöhään häätääkseen pöydillä pomppivat hiiret. 

Mutta uuniin. Sen purkupäätös on hiipinyt pikkuhiljaa mieliimme syistä että sen veto-ominaisuudet ovat oikukkaat, se rapautuu sisältä käsin ja käsiin eikä leivinuuni toimi kypsennysmielessä (siinä ei ole paljoakaan varaavaa massaa ja siksipä se viilenee tulikuumasta nopeasti hailakaksi). Paljolla puulla on saanut kyllä hyvät pitsat. Uudesta uunista laitoimme Toriin ilmoituksen, toiveena Kotiliesi 30 -tyyppinen paistouuni/liesi. Sopiva kohtuuhintainen (150€) Kotiliesi 30, löytyikin ja vielä läheltä. Arinan säätötaso on murtunut yhdestä reunasta, sitä joutuu käyttämään ala-asennossa, muutama nuppi puuttuu, yläuunin luukun toinen sarana on murtunut ja levytasoon on tehty pieni läpimenoreikä. 

Purku tehtiin niin, että minä purkasin ja Keimo roudasi tavaraa pihalle. Tavoite oli päästä tekemään samana päivänä jo pohjia valmiiksi, jotta uuni saataisi mahdollisimman pian sisälle. Purkamisen edettyä kävi kuitenkin ilmi, että leivinuuni on muurattu jonkin matkaa piipunkin sisään. Tieto sekä hidastutti purkamista (punnitsimme mitä tiiliä uskalsi poistaa ja missä järjestyksessä, jotta piippu ei sorru mukana), että pohjien tekoa. Seuraavaksi Keimo muurasi kakasi päivää piipun leivinuunikoloa sekä muita "turhia" reikiä ja valoi pohjan. Tietenkin olimme samaan aikaan koko porukka kesäflunssassa. Keuhkoputki särkien ja lihakset kolottaen teimme kenttälounasta ja leikimme paimentolaielämää koleassa säässä. Purkamispäivästä neljäntenä päivänä hilasimme uunin sisälle. Uuni oli jo valmiiksi rullalaudan päällä, jonka saimme onneksemme myyjältä lainaksi, joten nostamista ei tarvittu kuin muutamassa kohdassa. Lopun hormisovituksessa meinasi kuumeisilla asentajilla kuitenkin usko loppua. Vanha muuri otti aina väärästä kohdasta kiinni, eikä sitä asbestilaattaepäilyn vuoksi arvannut alkaa sohimaan. Lopulta se saatiin kutakuinkin paikalleen. Veto testattiin tietenkin heti ja savun poistuessa oma-aloitteisesti ja oikeaa reittiä, keitettiin pannullinen kahvia. 

Seuraavaksi alkoi paistouunin metkujen opettelu. Melko vaisua on tämän mallin toimivuuden esittely ja keskusteluringit netissä. Toimintaperiaate on meille selvä, mutta rivien välistä olen ollut lukevinani, ettei oikein kukaan saa tämän mallin uunia tarpeeksi lämpimäksi. Ensimmäisestä kokeilusta tein seuraavat merkinnät:

Uunin lämmitys 180 - 200 asteeseen PAISTO-asennossa vei aikaa noin kaksi tuntia (pohjalla jo vähän lieden polttolämpöä). Ylempi uuni lämpeni nopeammin kuumemmaksi, vaikka alemman pitäisi olla teitojeni mukaan se nopeampi. Perunapaistos oli uunissa 1 h 20 minuuttia (höyryaukko kiinni), jonka jälkeen se oli kypsä. Lisäsin uuniin yksitellen keskikokoisen halon, kun edellinen alkoi hiipua. Jatkuva tuli siis päällä koko paiston ajan. Polttoon kului kutakuinkin 12 kuusiklapia (ehkä hieman kosteahkoja). Uunin oma mittari oli ruuan kypsentämisen aloitushetkellä 2,1 pykälässä (maksimi on 5). 

Seuraavana päivänä Keimo putsasi ylä- ja alauunin välissä olevan sulkuläppäaukon. Aukko on suljetussa asennossa, kun uuni laitetaan PAISTO-asentoon. Oletettavaa oli siis, että ensimmäisellä poltolla osa savukaasua on vuotanut lyhyempää reittiä ulos. Toisella yrityksellä luukun ollessa tiiviisti kiinni, uuni alkoi kuitenkin savuttaa sisälle ja oli palattava vuotavaan toimintaan. Uuni olisi siis käytävä läpi ja tsekattava missä tukos lienee ja estääkö se tehokkaan lämpenemisen. Hieman alkaa vaikuttaa siltä, ettei grillaavaa pitsanpaistolämpötilaa uuniin saa. Mielelläni kuulisin kokemuksia vastaavanlaisista uuneista. Ihan käytännössä, kuinka paljon puita, kuinka kauan lämmitystä, ylä- vai alauuni, onko tehty toimenpiteitä lämmön parantamiseksi ja niin edelleen. Vai onko se alettava laitaa rahaa porsaaseen uuden uunin hankintaa varten.

Leivinuunin mentävä reikä piipussa.

 

Pohjat valmiina hiontaan, maalaukseen ja uunin paikalle asentamiseen.

Kenttäolosuhteissa.

Sinä iltana, kun uuni tuli sisään (ja kolmen päivän tiskit).

Keimollakin oli siis viikko lomaa. Harmillista, että se kului sairastaen ja tämän vuoksi hommatkin takkusivat, mutta yritimme silti tehdä vähän pesäeroa töihin käymällä esimerkiksi Porvoossa ja ajelemalla ympäriinsä pikkuteitä sekä ottamalla kaiken irti retkiolosuhteista. Sain viikon lopulla lisää  tomaatin-, munakoison-, ananaskirsikan- ja kurkuntaimia äidin tutulta. Hämmästelen niitä nyt kasvihuoneessa ja ihmettelen mihin niiden kanssa joudun. Kasvimaalla ei ole aluillaan vielä kuin pari hassua lanttua, punajuuret ja pienen pienet porkkanan taimet sekä härkäpapu. Kraaterin läpi puskee näemmä myös kesäkurpitsa. Kaavin vesitynnyreiden pohjalta vettä niille, mutta onneksi tuli sade.

HyppÄÄ!

Kävin korkkaamassa tankotanssineitsyyden ystäväni FunkyPole -salilla. Jännää.

Kesäkuulemiin!

Tessa & Vehkosuolaiset

TallennaTallennaTallennaTallenna

Neandertalilaiset

Terveisiä Vehkosuolta. Vähän sairastelua lomailun ohessa, mutta ennenkaikkea keittiön hellan purku ja pohjien muurausta, tasoitusta sekä valamista. Projektissa, kuten vanhaan taloon kuuluu, oli pieniä yllätysmomentteja, minkä vuoksi tulevan hellan asennus on viivästynyt. Sen vuoksi olemme siirtyneet askeettisista oloista kivikautisiin. Se osaltaan tuo omia kommervenkkeja varsinkin tuon meidän Kepen hoitotoimenpiteisiin. Toivon, että uusi liesi tuo tullessaan helpotusta ja onhan näissä retkiolosuhteissakin oma hohtonsa. Pitää kirjata uunin vaiheet tarkemmin, kun saamme homman pulkkaan. Facebooksivulla aamutoimia videon muodossa. 

Hiiriä ja ihmisiä

Orpo hiirulaispentu, laatikkoon loukuttunut (pääsi vapauteen).

Mennään niinkin kauas, kuin kahden viikon taakse. Perjantaina vieraana Keimon mummo ja täti kaiken maailman tuliaisineen. Voiko emäntää helpommalla päästääkään, jos tarjoilut tulevat vieraiden puolesta kuppeja ja lautasia myöten. Ei meille aina ole näin tultava kylään, mutta kiitollisna antimista olimme tietenkin. Mummokin jaksaa vuodesta toiseen niin reippaana kuunnella ja osallistua. Saimme lasten toimesta sirkusesitystä seurata ja pelata tuliais pihajazzia. Piti Kikalta kieltää, kun säännöt olivat liian vaikeaselkoiset (noppia ei muun muassa viedä pelialueelta pois ja ne tulee suosiolla luovuttaa seuraavalle pelaajalle).

Maahanmenovuorossa oli härkäpavut, jättikurpitsa, kyssäkaali, pinaatti ja parssasalaatti. Merkitsen niitä sitä mukaan ylös muistikirjaan, jotta vuodet erottuisivat toisistaan. Muistikirjatessani, olenhan muistikirjaihmisiä, minulle selvisi, että toteutan vahingossa "uutta" ilmiötä nimeltä Bullet Journal (#bujo). Voin aivan siis omin käsin tehdä omanlaiseni kalenterin tai muun sellaisen, värittää, koristella  ja merkitä kynällä asioita, kuten tässä tapauksessa kasvimaan istutuksia. Uusi analoginen muistikirja, kuten värityskirjakin, poikkeavat vanhoista sillä tavalla, että niiden sivuista otetaan kuva instaan. Vähemmästäkin innostuu. 

Breakfast at Vehkosuo's

Sunnuntai ja kuumoittava ilma kirvoitti Keimon rakentelemaan kasvihuoneen kastelujärjestelmää. Kyseiseen itsetehtyyn järjestelmään sisältyy rei'itettyä letkua, vettä astiassa, ajastin ja pumppu (200 – 800l/h ja nostokorkeus max. 160cm). Ajastin osoittautui systeemin heikoksi lenkiksi eli risaksi, muuten homma vaikutti oikein käyttikseltä. Ihmettelimme sitä tovin yhdessä.

 

Taimet sinnittelivät kovissa helteissä kolme päivää, selvisivät onneksi. Perjantaina ostin viisi säkkiä á 40 l multaa ja istutin tomaatin, kurkun ja persiljan taimet. Multakerroksia pitää lisätä pikkuhiljaa vuosittain, säästölinja nääs. Josko multa jossain vaiheessa yltäisi laatikon reunaan asti, nyt sitä on lannoitteet mukaan lukien hädin tuskin 40cm. Hyttyset, ne verenpainetta nostavat imijät, meinasivat syödä meidät hengiltä, oli tehtävä ja liikuttava nopeasti.

Ilma oli harmaa ja yksi lapsista menneestä vatsataudista vedoton. Minun voimajuoma, johon kuuluu intiaanisokeria ja ruususuolaa, tuotti voimakkaat takapakit ja pari perääntymisaskelta muilta perheenjäseniltä lautalattialle roiskahtaneesta palautteesta. Mites nyt noin, uloskin olisi voinut mennä, iso tyttö. Äkkiä paperia tänne! Oho, unohtui ostaa. Juoskaa vessasta hakemaan sitten. Tää on sitten ainoa.

 Ensikertaa varten mietintään, josko suolan osuutta (1tl) olisi pienennettävä. 

Lauantai aukesi sateettomana, joskin pilvisenä. Edessä avoimet ovet Usvalaakson tallilla, työporukassa olemista ja valmennus Iivarilla. Parantunut (ehkä voimajuomasta) lapsi kirkkain ilmein groomina mukana.  Illalla tyttöjen ilta kaupungissa. Kiva päivä. 

Iivari Usvalaaksossa kylässä.

Sunnuntai vierähti puutarhahommissa. Leikkasin luumupuiden versoja ja revin vadelmaa vääristä paikoista (oikeista paikoista revin vääriin paikkoihin kasvanutta). Jokavuotinen piina. Mahonia pensas näyttää versovan uutta, se taitaa selvitä kadostaan. 

Edessä on enää viisi päivää kotikotia. Sitten koittaa muutto jee. Ja vähän haikeutta.

Täältä tulee Apinat

Uusi yritys (perustuen päivitykseen 10.5.).

Hyvää viikonloppua!

Tessa & Apinat

Vaikka ja mitä

Vehkosuon menneellä viikolla julkaistu musavideo poistettiin YouTubesta Trad.Attack! Jaan'kene biisiin liittyvistä tekijänoikeudellisista syistä. Oma vikahan se oli, kun emme tarkistaneet kappaletta koskevaa tekijänoikeuskäytäntöä. Eipä siinä mitään, mutta kun uuden, tempoltaan ja tunnelmaltaan oikeanlaisen kappaleen löytyminen, saati istuttaminen videoon on sika älyn kinkkistä. Lisäksi Jaan'kene -kappaleen tempo (135bpm) ei ole mitä tavallisin, joten pelissä on vähemmän vaihtoehtoja. En luovuta vielä.    

Selailin kuvia, joita Keimo on ottanut parilta viikolta ja yritän muistaa, mitä on tapahtunut. Oli helatorstai-viikko ja se äitienpäivä ja seuraavalla viikolla oli Euroviisut ja sunnuntaina olin tanssinäytöksissä. Ja kaikkea. 

Sen muistan ainakin, kun äitienpäivän aattoiltana lämmitin kiviuunia, mitä sitä nyt lämmitetään, useita tunteja. Tein kaksi pellillistä pitsaa valmiiksi, jotta ne saunan jälkeen voisi tuikata uuniin. Tulin saunasta ja totesin uunin hippasen liian kuumaksi vielä. Poistuin pihamaalle, millä välin lapsukaiset käväisivät sisällä ja menivät saunalle vielä pesulle. Siinä meni vartti, kunnes palasin takaisin sisälle... ja poistuin samantien ulos. Hieroin silmiä, vedin happea ja keräsin rohkeutta ja palasin takaisin toteamaan, että pöydällä ei todellakaan ole kuin yksi perkuleen sadasosa niistä pitsoista. Ai samperi, että teki mieli palauttaa yksi rakki Viipuriin ja ne kaksi kakaraa muniksi ja siittiöiksi. Nälkä oli kaikilla osapuolilla hallitsematon, mutta ainoastaan minulla niin kova, että käyttäytyminen otti askeleen kohti imeiväisikää. Tilanteen laannuttua söimme pussillisen pähkinöitä ja hyvin lämmitetyssä uunissa paistetun riivityn pitsapohjajämän. 

Kikka nukkui hyvin, hyvin täydellä vatsalla.

Kikka harjoittelee kanojen kanssa olemista virallisena valvojana minä.

Yksi kolmosista eli hybridikanoista kuoli viime perjantaina. Saappaat jalassa tippui orrelta sinne alas siivet levällään selälleen. Parka. Jäljellä heistä enää vain Liina. Se on jo monta vuotta hybridiksi. Onneksi Pikku-Nahka hautoi meille uuden kanan (tämä ei tarkoita, että uusi korvaa vanhan, vaikka sitähän se tarkoittaa). Tipu on mitä luultavammin kana, araukanan risteymä, joten odotettavissa on vihertäviä munia. Kiitos Sanna kanasta (suklaalevy on the way). 

Tipu vierihoidossa. 

Sannasta aasinsilta Kausalan rautatieasemalle. Asema- ja makasiinirakennukset tulivat taannoin myyntiin ja kaupat tehtiin. Olen rakennusten uuden omistajan puolesta onnellinen ja siitä, että se on nyt hyvissä käsissä. Ja asemarakennuksen tulevaisuutta rakentavista Aseman naisista olen ylpeä myös. Luvassa on toivottavasti jotain, mitä olen vuosikymmeniä tuossa rakennuksessa haaveillut näkeväni. Ja olihan siellä jo äitienpäivänä esituntumaa tulevasta; kahvia, muffinseja, ihmisä, vilinää ja Ukko-Pekka höyryveturi! Kausalan aseman tapahtumia voi seurata myös blogista. Vitsin kivaa, kun omalla kylällä tapahtuu jotain asiallista. 

Äitienpäivän aamu

Tuosta äitienpäivästä tuli mieleen, kun olimme me ja siskon perhe vanhempieni luona, että siskoni muutta perheinensä tulevana kesänä Helsinkivuosien jälkeen takaisin kotiseudulle kotitaloomme. Ihan käsittämättömän kreisiä. Kohta me olemme kivenheiton päässä toisistamme.

Mun äiti mun siskon ja sen perheen tulevassa kodissa.

Serkut ja yhteensä tarvittava hammasmäärä.

Takaisin Vehkosuolle. Tilkittiin vähän kasvihuonetta ja kärrättiin lantaa kasvihuoneeseen tyttöin kanssa. Istutin avomaalle porkkanaa, lanttua, punajuurta, juuripersiljaa ja palsternakkaa. Sitten Keimo kulotti perunamaata ja rouhi sen auki koneella. Perunatkin menivät maahan ei yhtään liian aikaisin. Minä bongasin nimittäin naapurin perunamaalta juuri tarvitsemaamme möhennintä käyttelemästä. Auto seis ja kättelyn kautta vuokrasopimusta tekemään. Toinen naapuri oikaisi iltalenkiltä ihmisliikennettä nähtyään maillemme ja kaikenmaailman hilavitkuttimista jauhettuamme tuli puheeksi, että hänellä on monen vuoden ylimennyttä kauraa roppakaupalla (sana roppa, on onomatopoettinen eli ääntä jäljittelevä, on sannottu esim. että roppasade). Me heti halukkaana käsi pystyssä, että kanat tahtoo. Eipä aikaakaan, kun pihassamme oli pikkuperäkärryllinen kauraa. Maalla on niin mukavaa.

Hyvä naapurin Tico.

Sitten me olemme myös tehneet ei mitään. Vähän harrastettu uutta nollabudjettilajia eli nuoralla(liinalla)kävelyä, saunottu, syöty pitkään aamiaista, käyty katsomassa naapurin lehmiä ja katsottu Euroviisuja (Ukraina voitti ja oli miten nyt oli, mutta biisi oli vaikuttava ja vahva suosikkini).

 

 

 

Aurinkoenergialla toimiva Euroviisukatsomo. Jokavuotinen must.

Kohta koittaa muutto Vehkosuolle. Muutto on samalla myös Iivari-hepalle lopullinen poismuutto Olgan tallilta. Yhden pitkään jatkuneen mukavan jakson loppu. 

Mutta Olgan pihalla toiminta jatkuu Olgan farmin merkeissä. Käykää ihmeessä katsomassa mitä kaikkea kivaa!