Esiripun takana

Muutama leudompi sadepäivä ja pieni vilaus aurinkoa tarkoittaa sitä, että se räjähtää käsiin. Sen kasvua ei voi enää hillitä ei hallita. Se on villli ja vallaton, uusi, vastasyntynyt, puhdas ja ihmeellinen. Kasvun ihmemaa. 

Kevät yllättää nopeudellaan, mutta luulen sen johtuvan kokemattomuudestani. Minulla ei ole vielä vuosittaisia rutiineja, joiden rajoissa voin antaa itää, versoa, kasvaa ja kypsyä omaan tahtiin. Minä elän ja katson maailmaa time-lapse kuvin, koen jatkuviä häh-elämyksiä. Mutta vielä minä sen kesytän; luon tapoja joiden ansioista voin istua katsomoon ja rekisteröidä joka hetken. Tunnen olevani aika lähellä (noviisin ensimmäinen virhe).

´´Näyttämöllä tomaatit ovat kouliutuneet perimmäistä edeltävään paikkaan, odottavat jo innolla enskaria. Paprikat eivät ole yltäneet vielä roolinsa mittaan, yltävätkö koskaan, mutta avomaakurkut paneutuvat, kuten aina, ammattitaitoisin ottein. Purjo poukkoilee sinne tänne näemmä ohjaajan kokemattomuutta. Samasta syystä ruusukaali vain pönöttää, poukkoilu on sen mielestä amatöörimäistä. Kesäpäivänhatut näyttävät masentuneen paikanvaihdosta, eivät näytä ymmärtävän sivuroolin suuruutta (näyttämöpsykologi on pyydetty paikalle). Kurpitsa kasvaa roolissaan vähin äänin, kokenut eläytyjä sekin. Kaikki tietävät ja tuntevat kurpitsan läsnäolon, mutta siitä ei haluta puhua sillä se edustaa kauden loppua``

Perhe-elämä on loppumattomia näyttämöharjoituksia. Kuin repeatilla käsikirjoitetaan, jaetaan roolit,  luetaan läpi, mennään läpi lavalla ja lopulta kenraali. Aina uudestaan. Esirippu ei ehkä koskaan aukea, mutta se ei ole edes tärkeää. Elämä lavan takana on. Se on sitä, että unohtaa hetkeksi omat asiat ja kuuntelee sitä toiselle tärkeää juttua. Oppii itse jotain uutta eläytymällä toisen rooliin. Omaa mielipidettä saa säästellä ja neuvojen antamista varoa. Kyseenalaistaminen ei ole tarpeen sillä kuuntelu ja kiinnostuminen kysymyksin auttaa toista ratkaisemaan ongelman itse. 

Ajatuksissamme nyt:

puut

hyötypuutarha

pallot

hevoset

kuntoilu

monster hight

oma olo

linnut

Kirja-arvonta 2. ja Little Free Library

Kirja-arvonta 2.

Arvonta suoritettu. Suoritan arvonnan asettamalla kommentit ja facebook-tykkäykset numerojärjestykseen ja käyttämällä netin "lottokonetta". Osallistujia oli yhteensä 23.

Kesälukemista lähtee nimimerkille Peace. Onnea!

Olen miettinyt, mitä tehdä kirjoille, jotka olen lukenut ja epäilen, etten ehkä koskaan enää lue.

Säilyttäminen on järjetöntä, vaikka kirjat niin kivasti hyllyille istuvatkin. 

Niinpä keksin, että arvon tämän blogin kautta silloin tällöin yhden kirjan ja lähetän sen voittajalle. 

Postimaksun maksan tietenkin minä.

Toivon, että arvontaan osallistuvat eivät ole arvottavaa kirjaa lukeneet ja haluaisivat sen mielellään lukea. 

Olkaa hyvä! 

Toinen arvottava kirja on Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on (1999, WSOY).

Arvontaan osallistut joko jättämällä kommentin blogin kommenttilaatikkoon nimellä tai nimimerkillä tai tykkäämällä Vehkosuon Facebook-sivun kirja-arvontalinkistä.

Osallistua voi 21.5. keskiviikkoon asti. 

Jotta pysyn laskuissa, en vastaa tällä kertaa kommentteihin. 

Kiitos.

Little Free Library

Little Free Library on pieni kirjasto, josta voi ottaa luettavaa ja jättää yksi luettavaksi. Idea on lähtöisin Yhdysvalloista, mutta "virallisen" laatikon voi löytää Euroopastakin (jo yli 15 000 pikkukirjastoa ympäri maailman). Suomessa ei ole kartan mukaan vielä yhtään. Little Free Library on yhteisöliike, mikä kannustaa ihmisiä lukemaa ja kierrättämään hyllyissä lojuvia kirjoja. Pienten kirjastojen sanotaan myös yhdistävän ihmisiä. Little Free Libraryn voi perustaa kuka tahansa. Viralliseksi "kirjaston pitäjäksi" voi liittyä Little Free Libraryn sivuilla. Liittymismaksulla (35$) saa muun muassa virallisen kyltin ja laatikon numeron sekä mahdollisuuden liittää laatikon sijainnin maailmankarttaan. 

Muita vastaavia kirjojen kierrätysideoita on kansainvälinen kirjojen vapautusliike Bookcrossing, josta lisää täällä.

Hauskoja ja kiintoisia ideoita.

Ihanaa olla erityinen

Viikonloppu oli tehty

 saunomisesta, ruuanlaitosta, huonekalujen siirtelystä, aidanrakennuksesta, pajan kunnostuksesta, uuden lattian ihastelusta, Euroviisuvalvojaisista, äitienpäivän aamiaisista ja onnitteluista, mummilan valmiista pöydästä, ratsastuksesta ja sunnuntai-illan natchoillallisesta tv-sarjan parissa.

Tämän pajan tie pikkuiseksi pihattorakennukseksi on ollut romuinen, pölyinen, laho, ruosteinen ja vinksallaan. Nyt, siivottuna, alahirret vaihdettuna ja seinät tuettuna, ulkolaudoitus ehostettuna, ovet suoristettuna ja ehjättynä, se on oikein kotoisa. Pohja kaipaa vielä esimerkiksi olkipatjan. Hevosesta en tiedä, mutta lampaat varmasti viihtyvät.

Keittiön lattian uusi väri – jopas valostui!

Conchita Wurs ei harmittanut voittajana vaan se että Hollannin The Common Linnets oli niin lähellä voittoa.

Ihanaa olla erityinen.

Kolme polvea.

Riukuaita ja "saranaton" portti – ohje

"Saranaton" portti

Yllä portin "saranaton" vaihtoehto. Idean sain Tanskalaiselta maajussilta, joka myöskin oli napannut idean jostain. Jos nyt tekisin portin uudestaan, jättäisin myös etureunan maanpuoleisen riman niin pitkäksi, että se nojaisi maahan. Siitä olisi se etu, että porttia aukaistessa, maahan osuva tuki olisi aukinaisessa portissa tarpeen.  

Riukuaita

Tarvikkeet: 

Työkalut: Moottorisaha/saha, vesuri, (puukko), kirves ja rautakanki.

Puuaines: Tolppiin kuusta (tolpan korkeus 2 - 2,5m) – kuorittuna ja tolpan kärjet hiillostettuna, jos mahdollista. Riukuihin kuusta tai haapaa (riu'un pituus on noin kolme tolppaväliä ≈ 3 - 3,5m) – kuorittuna. Riuku on tolppaa paksumpi ja pidempi.

Kuusen taimia tai latvuksia vittaksiin. Vittakset halkaistaan pituussuunnassa. Puu halkeaa ja taipuu parhaiten keväällä, mutta joustavuutta voi parantaa muina vuodenaikoina joko upottamalla kuumaan veteen tai hiillostamalla.

Vittaksen halkomisessa sekä sitomisessa ja myös aidan teossa näyttää parhaiten mallia Reino Halin.

Tolppien ja riukujen menekki on runsasta. Aidan teossa ehdottomasti työläintä on puun kaato, karsinta ja roudaaminen metsästä. Seuraavaksi työläintä on aitatolppien upotus, puiden kuoriminen ja vittasten teko. 

Aidan kasaaminen käykin sitten leikiten.

Kasaus:

Tolpat upotetaan maahan pareittain (rautakangella kuopat valmiiksi). Parin etäisyys toisistaan on noin 15cm. Tolpat asennetaan niin, että yläpäät ovat hiukan kauempana toisistaan (v-muotoisesti). Vittaksilla saadaan siten lisättyä tolppien jännitettä. Tolppaväli kannattaa pitää melko lyhyenä, maksimissaan 1,5 m. Ennen riukujen asentamista tulee aitapareja olla vähintään viisi.

Kasaus yläkuvan mukaan:

1. Alavittas ja keskivittas sidotaan viidenteen ja kolmanteen tolppapariin (vittasten korkeus määrää riukujen kulman sekä tiheyden).

2. Riuku pujotetaan tolppien väliin vittasten (1.) päälle paksumpi osa alaspäin.

3. Lukitseva vittas sidotaan riu'un päälle neljänteen tolppaan

4. Ylävittas sidotaan ensimmäiseen tolppapariin

5. Riuku pujotetaan tolppien väliin paksu puoli ylöspän ylimmän vittaksen (4.) ja keskimmäisen vittaksen (keskivittas [1], tolppa numero 3 ) päälle. Alempi ja ylempi riuku menevät limittäin kolmannen tolppaparin kohdalla.

6. Lukitseva vittas sidotaan riu'un (5.) päälle toiseen aitatolppapariin. 

Edetään asentamalla seuraavaan tolppaan kohdan 1. mukaisesti alin vittas ja äskeiseen tolppaan nro 4 keskivittas ja niin edelleen. Tällä kasausmenetelmällä jokaiseen tolppapariin tulee 5 vittassidosta, joista kolme on riu'un alla ja kaksi päällä. Kuvan aita on melko harva (ei pidä esimerkiksi lammasta), mutta sidoksien korkeuksia ja välejä pienentämällä tuloksesta saadaan tiheämpi. 

Aloituksessa ensimmäisen ja neljännen tolppaparin väliin ja ensimmäisen kokonaisen rimaletkan alle asennetaan kolme lyhyempää riukua.

Olen laatinut ohjeet oman kasauskokemuksen mukaan. Jos jäi kysyttävää, jätä viesti kommentteihin tai lähetä sähköpostia. Vastaan kykyni mukaan. Luvallani ja lähteen mainiten voit kopioida ohjeen käyttöä varten. 

Sitten vain kasailemaan!

Arvoitus ratkeaa

Hei nytpä kekkasin minkä vuoksi en viime kesänä maalannut lattioita, varsinkaan keittiön lattiaa. Ja koska ne alkuajan romanttiset "tää on niin hyväs kunnos, ettei tälle tarvi tehdä mitään", utukuvat ovat haihtuneet, niin syyksi jää se, että keittiön lattiaa käytettiin koko ajan. 

Keskiviikkona kävin hoitamassa Tupen kanssa kanat ja maalasin keittiön lattian kertaalleen. Se saa nyt rauhassa pari päivää kuivua. Pidin keltaisesta, mutten nähnyt enää sen kauneutta ikitahroilta. Lattian tahrojen pakonomainen tuijottelu ja neuroosimainen lakaisu ei ole kivaa, nimim. kokemusta on. Saa nähdä rauhoittavatko valkoiset seinät (harmaat) ja (höyhenen)valkoinen lattia mieltä vai pitääkö harkita vielä niiden pehmustamista.

Minulla – Euroviisuseniorina, joksi voisin kaikkien katseluvuosien jälkeen itseäni tituleerata – on ollut tapana listata omat suosikit, joten tässä tämän vuotiset paremmuusjärjestyksessä:

1. Hollanti - The Common Linnets - Calm After Storm

2. Armenia -  Aram MP3 - Not Alone  

3. Norja - Carl Espen - Silent storm

4. Suomi - Softengine - Something Better *

5. Ruotsi - Sanna Nielsen - Undo

6. Unkari: Kállay Saunders - Running

7. Puola -  Donatan & Cleo - My Słowianie

Vehkosuolle on aika taas avata nettitikkuyhteys, virittää akut ja invertterit valmiuteen. 

Tänään ja lauantaina jännätään.

*En pahastu, jos Suomi voittaa.

Kylässä

Kylässä Kirsikalla ja Irinalla. 

Kiitos, että saimme käydä.

Tyttöjen eläintarvikeliikkeen löydät Lahdesta ja täältä.

 

Slummien miljardööri

Ja taas me pääsimme nauttimaan pitkästä viikonlopusta vappuineen kaikkineen. Lapsilla oli koulusta vappupäivän jälkeinen perjantaivapaa ja sehän meitä riemastutti. Viikonlopun säästä nyt ei tarvitse puhua, vaikka ainahan siitä on jonnin verran jauhettava. Yleisen mielipiteen mukaan sää oli siis surkea.

Sisko ajeli Vantaalta perheineen meidän luokse Vehkosuolle. Yhteisestä vapun vietosta kuvia ja tunnelmia siskon Housuissas on -blogissa.

Istutin rohkeasti hyhmäiseen maahan lisää mustajuurta, juuripersiljan ja palsternakan. Sain nyt kasvimaan aidattua lammasverkolla, jonka hinta (myöhäisempää ihmettelyä varten) Agri-marketissa oli 100cm/50m rullasta 89 euroa. Halvemmallakin olisi voinut saada, mutta hätänen ei säästä rahassa vaan ajassa. Sain onneksi lohdutukseksi kinuttua mukaan puureunuksisen puulavan kompostoriksi. 

Sitä kasvimaata aidatessa tuli väistämättäkin sellainen olo, että olisiko sittenkin pitänyt tehdä vielä isompi. Mutta ainahan voin tehdä toisen aidan viereen ja leikkiä siirtolapuutarhalaista. Tarjota Daniel Gottlieb Shreberin aatteen mukaan vähävaraisille lapsille mahdollisuuden terveelliseen kesänviettoon* 

Tein myös portin. Vinoilun ja laadunvalvonnan alaisesta paineesta huolimatta siitä tuli ihan okei. Vino kylläkin, mutta vinous kuuluu minulla takuuseen taulun asennuksesta alkaen. Käytin Frankin (tanskalainen) yksinkertaista saranaideaa, jossa saranapuolen reunapinna jätetään alapuolelta pidemmäksi joka sujautetaan maahan upotettuun peltitölkkiin ja pinnan yläreuna sidotaan aitatolpaan "yläsaranaksi". Kelpaa. Lammasaitaverkon pienin silmäkoko piti ainakin sen lihavimman ja isoimman kanan ulkopuolella. Sen, joka kävi silmieni edessä tunkemassa rintafileensä rakosista niin pitkälle, että näytti hetken enemmän hylje-eläimeltä kuin siipikarjalta. 

Sitten, jatkoimme riukuaitaa, jonka tarkoitus on päätyä pajan sivuseinään eli tulevaan eläinsuojaan. Riukuaidalta sitten poikittain halkoliiterin suuntaan aletaan kasata risuaitaa (Frankilta opittua sekin), sellaista, jossa pareittain upotettujen tolppien väliin tungetaan kaikki turhat risut ja näin päästään niistäkin kätevästi eroon ja saadaan luonnollisen naturelli maalaispiha näyttämään slummialueelta.

Sunnuntaina veimme peräkärrillisen rautaromua avolavalle, jonka bongasin lähikylällä pari viikkoa sitten. Tuollaisen kierrätyspisteessä nykyisin niin harvinaislaatuisen avoimen rautaromulavan menestys ja tulevaisuus onkin sitten toinen asia, sillä kaikki se jäte, mitä minä siellä näin, ei ollut kyllä rautaa nähnytkään. 

Herää siis ihminen, eläinkunnan kruunu! 

Vanha PC ei ole rautaa, vaikka mielestäsi se onkin peräisin "jostain niinku rauta-ajalta". 

Sieltä lavan vierestä otin mukaan vanhan hyljätyn vihreän, pyörivän ja keinuvan 70-luvun tv-nojatuolin (rautaa?).  

Samalla reissulla kävimme Orimattilassa kylässä siskosten, Irinan ja Kirsikan, boheemin persoonallisessa kodissa kahvilla ja kuppikakuilla Ja mikä parasta, kotimatkalle kyytiin lähti vanha sohva, jonka tyylisestä olen haaveillut Vehkosuolle. 

(Sohvasta ja  tyttöjen kodista kuvia vielä myöhemmin.)

* Vähävarainen kaupunkilainen perhe, maatilkku ja työkaluvaja 1800-luvun Saksassa. Perhe viljeli leivän jatketta ja vietti yhteistä aikaa raittiissa ilmassa. Perheen isät pysyivät poissa maallisten ilojen ja paheiden ääreltä.

Lanko vapun keppiheppaestekisailussa voittoasemissa. 

Kasse kouluttaa pikkusiskoa ja serkkua. Istu!

Ajorata navetassa.

Uusi kangas hapertuneen tilalle painoreunukseen tynnyrin päälle.

Pono virtti.

Aita ja koko komeus.

Perinneaitaan jatkoa.

Mies työssä ja adoptoitu vihreä nojatuoli (takana).

Rautaisia hermoja kaikille!