Maansiirtokoneet

Se oli sitten maansiirtoviikonloppu. Keimo askarteli puusta ja maakuopasta löytämistään rautakehikoista traktoriin "kauhan", jolla on kottikärryä kätevämpi siirrellä aineistoa. Ensin siirtyi hiekkamaata metsäkuopasta perunamaalle ja sitten polttopuuta (A -> B) ja sitten kasvihuoneen pohjaksi kaivetusta alueesta pintakasvusto vanhan kaatopaikan päälle peittomaaksi. Minä puolestani kaivoin jälleen kasvimaata. Tällä kertaa laajensin kaivamalla aidan sisäpuolelle jättämäni reunuksen myös mullaksi. Totesin viime kesänä, että ruohoreunus on turha, kävelen ja työskentelen kuitenkin kasvimaalla ja reunuksen kasvuston kontrolloiminen tuo lisätyötä. Reunuksista tuli jonkin verran lisää tehokasta kasvutilaa. 

Tuosta maan kaivamisesta ja siirtämisestä lapionvaraisesti. Sen on varmasti moni todennut, että hitaasti se edistyy. Pitkäjänteisyyttä kasvattavaa puuhaa ja jos työ on mittasuhteiltaan sen verran laaja, ettei se yhdellä rykäisyllä valmistu, on pisteen tai pilkun laittaminen vaativaa. Ruumista alkaa kolottaa, nälkä huutaa muuallakin kuin omassa vatsassa, jano, hiki, kadonnut ajantaju, vesisateesta läpimärät vaatteet, pimeä, mutta lopetus... se on aina "vielä yksi lapiollinen" -päässä. Kun sitten lopulta herää todellisuuteen ja tajuaa pystyttää lapion maahan ja irrottaa kätensä siitä, huomaa olleensa jossain tiloissa.

Flow ( psykologi Csíkszentmihályin mukaan)

Tehtävällä on selvät päämäärät.

Yksilön keskittyminen on täydellistä.

Oman minän arviointi vähenee.

Ajantaju katoaa.

Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.

Yksilön kyvyt ja tehtävän vaativuus ovat tasapainossa (tehtävä ei ole liian helppo eikä liian vaikea).

Yksilö tuntee pystyvänsä kontrolloimaan tilannetta.

Tehtävä on itsessään palkitseva.

Mutta Csíkszentmihályi jatkaa:

Flow on mahdollista kaikissa töissä, mutta sitä on vaikeampi saavuttaa yksinkertaisessa, itseään toistavassa toimessa. Työn täytyy olla tarpeeksi haastavaa, ja siihen on mentävä innolla mukaan. Työntekijä tarvitsee myös häiriöttömän tilan.

Miten niin vaikeampi saavuttaa yksinkertaisessa työssä. Toisaalta, minun kyvyt ja tehtävän vaativuus on tässä työssä kyllä tasapainossa. Kontrollin kanssa on sitten asia erikseen. 

Tehtävällä on selvät päämäärät.

Oman minän arviointi vähenee.

Ajan taju katoaa (lapset?!)

Tehtävän etenemisestä saa välitöntä palautetta.

Kasvihuoneelle on nyt osoitettu paikka. Se mietittiin suurinpiirtein saunan lauteilta katsellen ja lopullisesti huudellen pihan toiselta puolelta "Oisko se tässä?" toiselle puolelle "Joo!".

Puotimaalla

Ennen viikonlopun rientoihin paneutumista, haluan mainostaa pikkuserkun, Liisa Mattilan, Puotimaalla -luomu ja lahjatavarapuotia. Puoti sijaitsee Korialla, Liisan kotitilalla, jossa hän miehensä kanssa viljelee jo toisessa sukupolvessa tilan peltoja. Luonnonmukaiseen viljelyyn on siirrytty vuonna 1995. Puotimaalla on myös nettikaupassa sekä facebookissa.

Tilan päätuotteita ovat luomuviljat sekä myös mustaherukka (myös mehut), mutta sen lisäksi  Puotimaalla -kaupasta löytyy esimerkiksi Suomessa valmistettua luomukosmetiikkaa. Minä sain käytööni Mustaherukka-sarjan kasvoemulsion ja kasvoveden. Nämä, jos jotkut toimivat minun kaltaisella kärsimättömällä (all-in-one) ihonhoitotuotteiden kuluttajalla. Varsinkin Vehkosuon viileisiin aamuihin – kun kylmän kostea aamupesu saunalla on liikaa – tämä ruusuvedettä ja muita hoitavia aineita sisältävä kasvovesi on silmät avaava pelastus. Kasvovoiteelle ei tuntunut olevan puhdistuksen jälkeen edes tarvetta. 

Yhteystietoja:

Puotimaalla nettikauppa

Puotimaalla facebook

Mäkelänmäki 34

45610 Koria
Suomi

Puotimaalla logon ja etiketit on suunnitellut siskoni Tiia Javanainen.

Liisa ja Tommi Mattilan tilasta ja toiminnasta voi lukea lisää  "Luomuviljelijöitä toisessa polvessa" -artikkelista.

Innoitukset

Tällä hetkellä minua innoittaa:

Ratsastus ja Iivari

Iivari on mennyt vihdoin askeleen kehityksessä eteenpäin. Lihaksisto, tasapaino ja mielenhallinta on sekä minulla, että hevosella kehittynyt ja olen alkanut nauttia vihdoin laukkaharjoitteista tämän hevosen kanssa. Ratsastin I-tason kilpailussa Iivarilla ensimmäisen helppo-C ohjelman ja tunsin, että se pystyy tarvittaessa antamaan parastaan. Hyvä valmentaja on kannustanut eteenpäin ja lisännyt motivaatiota itsenäiseen harjoitteluun. Lisäksi ratsastus ja valmennus muilla osaavimmilla hevosilla on antanut perspektiiviä ja kannustaa jatkamaan samalla reseptillä. 

Kotka

Jovelan talopäiväkirja -blogissa suositellun linkin kautta löytynyt virolaisen Juras Erglisin eli pesivän merikotkan web-kameran seuraaminen on samaan aikaan tylsää ja äärettömän jännittävää. Kuukauden jaksoimme Keimon kanssa vahtia kotkapariskunnan vuorottaista haudontaa. Sitten pesään alkoi ilmestyä haukia ja eräänä päivänä siipien alta paljastui kuoriutunut poikanen (pesässä oli alunperin kaksi munaa, mutta toisen pääsi tuhoamaan joku ulkopuolinen lintu pariskunnan poissa ollessa). Olen saanut ystäviäkin mukaan vahtimaan kotkateeveetä ja huvittuneena laitamme viestejä tapahtumista, kuten "kolmas hauki". Kaiken jännityksen lisäksi kameran kautta saa kuunnella keväisen metsän ääniä.

Puutarhan ideointi

Nimenomaan ideointi. Vaikka tämän kevään hyötypuutarhan aion tehdä pitkälti edellisvuotta toistaen, tekeminen vaatii välillä potkua persuksille ja potkua haen pienistä pätkistä ohjelmia, selaamalla vanhoja lehtiä (Lantliv) tai vaikkapa pinterest-kuvia, jotka voivat olla kaukana todellisuudesta, mutta fiilistelytarkoitukseen sopivia. Tanskalaisen maajussin jäätyä tauolle, voi Yle Areenasta  napata ohjelmia, kuten Trädgårds måndag (Puutarhamaanantai) tai katsella ja vain katsella Bønderövenin uusia jaksoja tanskan telkkarista. 

Miehen harrastus

Kävin katsomassa cross country-kisoja ja oli aika jännää. Mutta parasta miehen harrastuksessa on sen lisäksi että on kiva nähdä toisen olevan niin kiinnostunut jostain, se,  että voi saunan lauteilla kuunnella kiinnostuneena toisen yksityiskohtaista selitystä ja sitten kohta hyvällä omallatunnolla jaaritella omasta harrastuksesta nauttien joka hetkestä.

Kuva: Pauli Keisanen

Pipot

Pipojen tekemisessä ei ole mitään järkeä. Teen niitä silti aina vain lisää ja laitan kauppaan ja säilön varastoon. Liikenne on hiljaista, mutta saan kaupan ylläpitämisestä kiksejä pelkän mielikuvituksen avulla.

Tanssi

Nivelrikkoinen varvas kivistäen, mutta niin pitkään kun itkemättä voin. Päätin osallistua Studio Dance Pitin kevtnäytökseen nykärin jatkoryhmään. Vaikka se vie yhden tärkeän viikonlopun, pitää muistaa, ettei näitä näytöksiä kuitenkaan lopun ikää tanssita.


Tietenkin innoittaa Vehkosuo.

Aina ja ikinä

Piti pistää ylimmäiseksi tämä kuva, jossa todistettavasti teen jotain. Olin perjantaina humputtelemassa, kun taasen Keimo vietti lasten kanssa aikaa Vehkosuolla. Kasse ja Tuppe purskahtivat erikseen ja yhdessä itkuun kuullessaan, että tulen Vehkosuolle vasta lauantaina. Olin kuulevinani itkun seasta sanat taas ja aina ja ikinä ja koskaan. 

En tässä sen enempää lähde puolustelemaan tai perustelemaan menojani, mutta ehdin kaikesta huolimatta viikonlopun aikana lakaista ja tiskata koko rahalla. Tuli kokeiltua myös ulkona syömistä; alkupalaksi lämmin tomaattipasta ja kolmen sekunnin päästä samalta lautaselta pääruoaksi kylmä tomaattipasta. Aurinko ei vielä polttanut vaan lämmitti, mutta tuuli rankaisi ilkeästi puhaltaen paidan helman alta. Astioiden kalske kuulosti tutulta ulkoilmassa. Illalla minulle sanottiin, onneksi tulit, saimme pitsaa.

Lapset pääsivät iloitsemaan joululahjastaan, ohjattavasta autosta, joka jouluna tuotti pettymyksen koska se oli liian tehokas sisätiloihin ajettavaksi eikä ulkona kelit pidelleet. Nyt auto otettiin vihdoin mukaan ja leikit rytmittyivät auton latauksen ympärille – puolen tunnin lataus (aurinkovoimalla) ja muutamien minuuttien ajo, lataus, ajo jne. Kokeilin ja olihan se kieltämättä hauskaa. Sunnuntaina Tuppe heräsi flunssaisena, sai parka tylyä palautetta kevätauringon armottomuudesta. Päivän jaksoi toinen vielä rakennella ja touhuta, mutta illalla nuutui kuumeissaan sänkyyn potemaan. 

Palaan ylimpään kuvaan mainitakseni, että siirsin maa-artisokan kasvimaan ulkopuolelle häiriköimään. Satoa se antoi taas ison kapan verran, mutta levittäytyy liian tehokkaasti kasvimaalla. Kuvan kattotiilillä reunustettu alue tulee olemaan monivuotisten yrttien tanner. Siellä onkin jo mäkimeirami ja ruohosipuli odottamassa kavereitaan, joita suunnitelmien mukaan ovat ainakin: lipstikka, timjami ja joka toinen vuosi vaihtuva persilja (mahdollisesti myös kumina), saksan kirveli ja korianteri. Näistä yrteistä, kuivatusta juuripersiljasta ja palsternakasta sekä karkeasta ruususuolasta saa maukkaan yrttisuolan.

Kuulimme kurjet ja palokärjen sekä kanalinnun pulputusta. Keimo koversi puusta pöntön pikkulinnuille. Niitä monta laitumen reunalle ötökkähaaviksi. Kurppa lenteli iltaisella saunan yli: kurt kurt kurt tsip.

Alussa oli Vehkosuo – liikkuva kuva

Pääsiäinen vietetty. Vehkosuon päivitys on tällä kertaa videon muodossa.
Pilke silmäkulmassa.

Påsk(etonta) paskha(a) eli mukavaa pääsiäistä

 

 

Valo voittaa pimeyden,

 lämpö kylmyyden 

ja elämä voittaa kuoleman.

Toivon kaikille pupuja, tipuja, rairuohoja, munia, kukkoja, narsisseja, pajunkissoja, hiirenkorvia, hedelmällisyyttä, mämmiä, ylösnousemuksia, vaelluksia, ruokaa, kokkoja, iloa ja rauhaa. 

 Me lähdemme V-suolle. 

Step by step

Kodin puhtaana pitämisessä on varmasti yhtä monta tapaa ja rutiinia kuin on asujaakin. Siivoamattomuuskin on oma taiteenlajinsa, mutta "minä ja vain minä osaan täyttää astianpesukoneen" kuten eräs ystäväni listasi taannoin pitkän ja onnistuneen parisuhteen yhdeksi teesiksi.

Meillä saa ilomielin muutkin suorittaa siivoustoimenpiteitä ja sehän on selvää, että ne tulee niinkin tehtyä – joskin väärin. Perheenjäsenet ovat ymmärtäneet, että paras tulos tulee, kun vain odottaa ja noudattaa ohjeita. Pitäisi olla minullekin hyvä näin, mutta sitten tajuan, että niiltähän puuttuu oma-aloitteisuus ja otan pienen narinatuokion "Olis kiva kun edes joskus joku muukin tekis täällä jotain...".  

Uskallan 24 vuotta seurustelleena olla samaa mieltä myös ystävän tekemän listan muista kohdista, jotka kuuluivat:

1) Koira tai pari saa nukkua sängyssä 2) Lasit/mukit pidetään kaapissa tietyllä tavalla 3) Wc-paperin kuuluu juosta etupuolelta, ei seinänpuolelta 4) Olen oppinut, että aamulla ei ole pakko puhua (mitään, heräämisen jälkeen ehkä tunnin päästä jos oikein on pakko) 6) Autossa ei kuunnella mainoskanavia, sillä MINÄ en siedä niitä. (Kiitos Tainalle!)

Alla Vehkosuon aamu- tai lähtösiivousrutiinit ykkösestä kymppiin.

1.Vettä sankoon sadevesisaavista   2. Hellalta lämmin vesi

          4. Lämmin vesi pesuvesivatiin   5. Osa kylmästä vedestä kattilaan seuraavaa kertaa varten 

6. Tiskaus   7. Tiskatut astiat kuivumassa

8. Pöytien pyyhkiminen tiskaushuuteluvedellä   9. Lattioiden lakaisu 

10. Lattioiden pesu (edelleen huuhteluvedellä)   11. Likaveden kaato "suodatinjärjestelmään" (myös tässä vaiheessa voi ottaa veden lämminvesikattilaan). 

Kaikki tekeminen tiivistetään mahdollisimman käytännölliseen ja vähän omaa energiaa vieväksi paketiksi. Tämä on vain yksi (ja oikea) tapa. 

Terkuin Kotityranni

P.S. Tein Vesikanisteriin tällaisen kangassuojan, kun sanovat, että vesi pitäisi olla valolta suojattuna. Yllättävän hyvä tulos, jos ottaa huomioon, että otin kanisterista kännykkämitat; korkeus: 2 kännykkää, leveys: 2 näyttöä, hanan paikka: 1 näyttö jne. 

Kirja-arvonta

Arvontageneraattori arpoi voittajaksi kommentoijan numero 6 (anonyymi). Onnea! 

Olen miettinyt, mitä tehdä kirjoille, jotka jäävät lukemisen jälkeen kirjahyllyyn tönöttämään.

Pidän kirjoista, mutta kaikkien niiden loputon säilyttäminen ei ole järkevää.

Niinpä olen päättänyt pistää kirjat kiertämään ja arpoa tämän blogin kautta silloin tällöin yhden kirjan (maksan myös postimaksun).

Toivon, että arvontaan osallistuvat eivät ole arvottavaa kirjaa lukeneet ja haluaisivat sen mielellään lukea. 

Olkaa hyvä! 

Neljäs arvottava kirja on Paulo Coelhon Portobellon noita (Basar, 2007).

Tällä kertaa arvontaan voi osallistua liittymällä blogin lukijaksi ja jättämällä viestin kommentteihin TAI mikäli olet jo jäsen, pelkkä viesti riittää. 

Osallistua voi 6.4. maanantai-iltaan asti. 

Jotta pysyn laskuissa, en vastaa tällä kertaa kommentteihin. 

Kiitos.

B-puoli

B-puolella ei todellakaan ole hittejä. B-puoli on a-puolen vastapuolella eli kääntöpuolella ja siellä on normaalisti täytekappaleita. Jotkut hevit tyypit keskittyvät b-puoliin, koska siellä on kovemmat styget. Niitä kun pitää osata tulkita. Voi olla myös b-rappu, B-ajokortti, plan B, b:tasalpaaja ja tietysti Jannika B.

Yksi juttu tähän väliin. Epäreilua, että jotain sanaa käytetään niin paljon, että sen käyttöilo viedään minulta. Ei esimerkiksi voi olla mahdollista, että niin monen ihmisen elämässä on jatkuvasti huikeita eli suuria ja valtavia asioita ja elämyksiä. 

Voisimmeko sopia, että:

 a) Tulevaisuudessa vähennämme sanan huikeeta (huge) käyttöä ja korvaamme yhä enenevässä määrin sen tutuilla ja hyväksi todetuilla synonyymeilla, kuten: iso, tavaton, suunnaton, ennen kuulumaton, hirveä, huima, huimaava, laaja, mahdoton, mahtava, suuri, valtaisa tai valtava.

 b) Mietimme, onko ylisanan käyttö ylipäänsä kaikissa tilanteissa tärkeää. 

Vieroitusoireisiin hyväksi korvikkeeksi sopivia sanoja voisi olla vaikkapa hieno tai mainio. Myös erinomainen, oivallinen, verraton, suurenmoinen, kaunis tai komea ovat käyttökelpoisia. 

On myös toinen rajusti valloilleen päässyt ilmaisumuoto jonka lopun näkisin mielelläni, koska kyllästyminen. Kuten kaiken erilaisen ilmaisun ääressä, ihastuin, koska huumori. Ajan myötä rapisi innostukseni tästäkin, koska liiallinen toisto. Otetaan siis varoen, koska kuolema.

Nyt on niin, että a-puolella saatoin vähän parjata Keimon tekemisiä. Liioittelin kuulemma ja olin kohtuuton. Korjausliikkeenä sisällytän tähän tekstiin mieskehua. Se pitää osata tehdä oikein, ettei tule kehujen määrästä torjuntamuuri eteen. Siksipä laitan kehut vain sulkuihin ja kuvatekstiin. (Keimo kaatoi sunnuntaina puita ja alkoi niistä veistellä meille kasvihuonetta. Siitä tulee varmasti mainio. Suunnitelmia on tehty tähän mennessä tämän verran: 3x4m.)

Alla video, jonka lopussa verraton yllätys jonka sinetöi Keimon, sanoisiko suunnaton, nauruun purskahdus.

Aiheutuuko kenellekään muulle mielipahaa joku sana tai sanonta? Ehkä tässä tekstissä?

Viikonloppu A-puoli (ei sisällä hittiä)

Lauantaina oli Kassella koulupäivä siksi menimme Vehkosuolle vain la-su yöksi. Aurinkoisen viikon ansioista sisälle oli varastoitunut 10 asteen aloituslämpötila mikä oli viime kertaiseen kuuteen asteeseen tuntuva korotus. Eli takki pois. Toinen myönteinen seikka sijaitsi roskiskaapissa a.k.a huoneilmassa, joka ei ollut ummehtunutta hometta tulvillaan, vaikka Keimo unohtikin ottaa roskikset mukaan plus tyhjentää bioastian kaksi viikkoa sitten lähtiessään. Vateihin rasvakerrostaan keräämään jääneet astianpesuvedetkään eivät saaneet silmiäni kirvelemään kuin korkeintaan siitä ilosta, että jätekään ei pilaannu tähän vuodenaikaan. Ei mieheltä voi kaikkea vaatia. Ei hänkään vaadi naiselta aina (tähän esimerkki, jos sellaisen keksii).

Pakko lisätä samaan sotkuun, että yläkerran kärpäsongelma on lämpenemisen myötä palannut. En tykkää. Onneksi surisijat vaipuvat viilenevää yötä kohti horrokseen, jotta yöllä saa olla laiskan pulskealta tokkuraiselta pörinältä rauhassa. Sängyssä vain vähän hiiren kakkaa. 

Nyt elämme sellaisia hetkiä minun tekemisien kannalta, että varsinaiset työt, kuten maalaus- ja viljelyhommat, ovat vielä kirjaimellisesti jäissä. Sen sijaan on parahin aika tehdä pieniä sipistelyjä, kuten saunan pukutilojen ehostusta. Tuo murheenkryyni, pieni kevythirsinen saunamme, toimittaa kohtuullisesti virkaansa, muttei jaksa motivoida enempiin mukavuutta lisääviin toimenpiteisiin. Koska a) pidän sitä väliaikasena ja b) ei innosta mennä sinne. Saati että pitäisi riisua vaatteet ja astua paljain jaloin. Hyyyyyy. Kylmyys, kosteus ja valoisuus ovat pahasta. Tilannetta ei ole paljonkaan helpottanut periaatteeni jonka mukaan sisustutamiset tehdään mahdollisimman pitkään jo olemassa olevilla materiaaleilla, kun ei olé. Mutta viime syksynä kävimme tyhjentämässä ystävän riihiaittaa, josta tarttui muun muassa pari puulaatikkoa mukaan. Eikö olekin sympaattista, että saimme Aunen pihkalaatikon (<– Huom! Margariini).

Ennen.

Jälkeen.

Ei ollut mikään yllätys, että Vehkosuon pelloilla (paitsi sillä auratulla perunapellolla) oli lunta, koska sinne on satanut kaikki Suomen lumet. Mukavaa se kuitenkin, että hankikanto mahdollisti vaivattoman kuljeskelun ympäriinsä tai vaikka pyöräilyn.

B-puoli tuonnempana tällä viikolla! 

Hippilippu

Viiri on melkein valmis. Haaveilin tekeväni vanhoista mainoslipusta #viirin joka saisi liehua Vehkosuon uudessa tangossa isännänviirin lailla. Olen kirjoittanut aiheesta näin: "Koska vältän esivalmisteluja lähes kaikilla elämän osa-alueilla, ajattelin vain alkaa hommiin ja katsoa, onko jälki suttaa vai sekundaa. Lohduttavaa se, että kun viiri on kiskottu tankoon, kaikki pienet virheet pehmenevät."  

Ja näinhän se on. Läheltä ei voi tarkastella. Ompelun haasteena oli saada kuviot molemmille puolille. Lipun ohuen liehuvan olemuksen säilyttääkseni päädyin ompelemaan kuviot "reikään". Käytännössä niin, että ompelin kuvion (kukan) kankaaseen ja leikkasin sen esille toiselta puolelta. Toinen haaste oli lippukankaiden väriköyhyys sekä mainosteksti, mikä piti saada piiloon. Aion lisätä vielä pari kukkaa. Lopputuloksen väri on mielestä aika karmea, mutta juuri siksi niin minua (ei-elegantti, impulsiivinen). 

Alitajunnastani sinkoilee haaveita omituisessa järjestyksessä, minullekin yllätyksellisessä muodossa. Kauan sitten uhkasin teipata sähkönsinisen volkkarimme täyteen hippikukkia, mutta toiminnan sijasta alistuin systeemiin (kun en saanut lupaa). Ja sitten tuli myös retro alepaan ja robinhoodiin ja sain unikkopuistatuksia ja näin froteisia painajaisia. Tavalla tai toisella visio paremmasta maailmasta kuitenkin toteutuu. 

(P.S. En vihaa retroa.)

L'anarchie c'est l'ordre – Anarkia on järjestystä

Peace!