Kyökki

Citykodin keittiö on nyt melkeesti valmis.

 Lavuaarin puutaso menee vielä vaihtoon ja sähköhellan yläpuolelle laitetaan hylly sekä lamppu katkasijoineen. 

Päätyseinän paperitapetit löytyivät edullisesti oman kylän maalikaupasta – olisinpa mennyt sinne samantien, olisin säästänyt aikaa ja vaivaa. Samainen kauppa myy erittäin monipuolisesti perinnemaaleja sekä tarvikkeita. 

Armoa

Minä vain kahdeksi tunniksi poistuin niin jo sillä välin ehtivät melkein polttaa koko farmin maan tasalle. Keimo oli päättänyt havainnollistaa lapsille kuinka kovalla tuulella ja kuivahkoilla maasto-olosuhteilla tulen kanssa EI kannata leikiskellä. Että "Väistykää, iskä vähän kaskeaa",  ja niin hän tempaisi aluskasvillisuutta ja muutamat alaoksatkin laajemmalti, kuin alkuperäisen suunnitelman mukaan piti. 

Siellä se sammutuskomppania istui naama punaisena puuskuttaen, hiestä valuen ja savun käryisinä, kun ajoin paikalle. Vältyin kaikelta kauhulta, mutta kuvailujen perusteella tapahtumissa oli ollut suurtuhon uhkaa. 

"Iskä kiljui, että vettä, vettä, VETTÄ! Ja me haettiin kaikki kuravedet ja sitten juostiin hakemaan kaivosta . 

Ja Tupen pyörä meinas palaa…" "Kato äiti, tässä on nokeakin." 

Pohjat ovat nyt puuvajaa varten sitten siistit. Tulipa pari omenapuutakin samalla karsittua. 

 Keimo raahasi Nulkulla lähistöllä otollisena lojuvat kivenlohkareet kulmakiviksi ja viimeisteli ne miesvoimalla paikoilleen. 

Minä maalailin saunan oven ja ikkunan sekä pieluslaudat. Koska en tervamaalia (Puijon) vieläkään saanut, se on monesta paikasta valikoimista poistunut, täytynee sekoittaa se itse.

Epämiellyttävänä kartettu roinan lajittelu ja siistimispuuha sai vauhtia sunnuntaina. Perustimme rautaromulle, rikkinäiselle lasille ja sekajätteelle omat kasansa myöhempää poisvientiä varten. Muutamien neliöiden laajuinen ja määrittelemättömän syvä, kaikenmaailman kotitalousjätettä sisältävä maakaatopaikka päädyttiin hautaamaan ydinjätteen lailla vierekkäin asetetuilla lahonneilla hirsillä, joiden päälle voi tuoda vähitellen maa-ainesta uuden ja kauniisti kukkivan elämän pohjaksi. Näin saimme epämääräisenä röykkiönä lojuville, polttopuuksikaan kelpaamattomille hirsillekin käyttötarkoituksen. 

Jotenkin sitä ajattelee, että kyllä on kevät edennyt jo pitkälle, eikä oikein mitään vielä ole saatu aikaisiksi. Maa on jäässä, kasvimaata ei voi kaivaa, ilma on kylmä, sisätilojen lämmittäminen vie aikaa, eikä vaikkapa ikkunoiden maalausta ole voinut aloittaa. Mutta antakkee armoa. Mitä se oli viime vuonna tähän aikaan. 

   

 

Itsekseskös itkeskelet yksikseskös yskiskelet

Kuvat: Keimo

Varoitan, teksti sisältää asiaa minusta minusta ja minusta. 

Olen saanut kolme samaa haastetta ja ne ovat jääneet roikkumaan, kuin maksamattomat laskut. Maksan nyt kaikki kerralla pois. Niin, ja kiitos haasteista. Laskuvertaus oli mauton, pidän haasteisiin vastaamisesta huomattavasti enemmän.

Kiitän myös kaikkia, jotka ovat liittyneet lukijoiksi blogiin sekä noteeranneet Vehkosuon Facebook-sivut. Yksikseni hymistelen ja itsekseni ilakoin kaikista minulle näkyvistä seuraajista. Olen omahyväisesti otettu huomiosta. 

Nytkin kerjään lisää.

Homman nimi on siis tämä:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.

Nyt mennään:

11 askaa minusta

1. Susi on liponut kasvojani.

2. Minulla oli pienenä kantapäässä syylä.

3. Kärsin joskus unihalvauksista.

4. Minulla on valokuvamuisti.

5. En sisäistä digitaalista aikaa, muunnan sen kellotauluksi päässäni.

6. En ole jakkuihmisiä.

7. Pidän erittäin paljon saunomisesta ja vähän suihkussa käymisestä.

8. Välttelen kilpailutilanteita.

9. En haluaisi voittaa lotossa (niinkuin se olisi todellinen uhka...).

10. Ei ole ollut syytä pistää välejä keneenkään poikki.

11. Ihmettelen, miten siisteyden ylläpitäminen on jollekin perheenjäsenille niin hankalaa.

 Harmaan torppan haaste

 

Tulevaisuus ei ole minun juttu, tämä hetki on. Tässä hetkessä yritän tehdä oloni mahdollisimman mukavaksi.

2. Mikä on kaukaisin paikka jossa olet käynyt? 

Hammamet, Tunisia.

3. Mikä on hyödyllisin taito, jonka osaat?

 Uuuh, superlatiivi. Tuli ensimmäiseksi mieleen, että osaan tyhjentää koiran kaasuuntuneen vatsan letkuttamalla ja neulalla. Oman koiran (sen edesmenneen – vanhuuteen kuoli). Naapurin koiran kohdalla se olisi puoskarointia.

4. Mikä on turhin taito, jonka osaat?

Osaan laittaa kielen kahdelle rullalle, kääntää sen molemmin puolin poikittain ja pistää rullalle ja huhuilla kuin pöllö. Osaan tehdä myös tekoröyhtäsyjä. Ai hemmetti, turhin.

5. Mikä on mieluisin tapasi viettää sunnuntaiaamua?

Aamupala perheen ja lehden kanssa. Ja aina ajatellen, että olisipa hiljaista.

6. Mitä haluaisit saavuttaa viiden vuoden sisään?

Pidettyä kaikista nyt jo saavutetuista kiinni.

7. Mikä tekee sinut iloiseksi juuri nyt?

Tämä kysymys, että joku kysyi. 

8. Kenen luo haluaisit mennä talkoilemaan?

Elinan. 

9. Ketä haluaisit kiittää tänään?

 Jenniä vuosikausia jatkuneesta ystävyydestä. 

 

10.Mikä on tärkein tavarasi?

Jos ei puhelinta lasketa, koska se on säälittävä vastaus, niin sitten pankkikortti (reps).

11.Hyötyliikunta vai kuntosali?

Huomaamaton hyötyliikunta.

 

Eskapistiäisen haaste

1. Kuinka voit?

Kiitos hyvin, pieni tumma pilvi taka-alalla.

2. Missä olet?

Kotona keittiön pöydän ääressä.

3. Missä haluaisit olla?

Kuubassa. 

4. Mitä toivot?

Oikeudenmukaisuutta, minun mielestä.

5. Miksi et toteuttaisi unelmiasi?

Hitoksee ärsyttää tällaiset kysymykset, kun heti tulee mieleen kaikki kliseiset toitotukset, että unelmat voivat toteutua, jos vaan uskot niihin ja sitä rataa. Niin ei vain aina ole. Epäreilua tällainen ajattelumaailma. Vaikkapa liikuntavammaisia kohtaan. 

6. Miten toiveesi toteutuisi?

Äskeisen hyvällä tahdolla esitettyyn kysymykseen ja vastauksen tökeryyteen palaten, vastaan nyt leppeämmin. Toiveeni voisi toteutua vahingossa. 

7. Kuka auttaisi sinua?

Perhe.

8. Mihin lähtisit?

Jos toive toteutuisi, lähtisin länteen.

9. Mikä on tärkeää?

Lakata miettimästä.

10. Miten nukut?

Herkästi. Siis herään.

11. Mistä saat iloa?

Ponnistelemalla ruumiillisesti näkyvän tuloksen eteen. 

Punaisen Pihlajan haaste (jatka lause loppuun)

1. Tänään aloitin aamuni…

heräämällä 6.15, hoitamalla Kepen ja laittamalla hänet taksiin.

2. Ilahdun erityisesti…

kun pääsen valmiiseen pöytään.

3. En voi sietää…

katteettomia lupauksia ja puheita.

4. Minut saa nauramaan…

tilannekomiikka. 

5. Pelkään…

että asiat ja ihmiset muuttuvat.

6. Ihmettelen…

miesten logiikkaa.

7. Häpeän…

-tunnetta minulla on harvoin.

8. Kesältä odotan…

tekemistä ja olemista Vehkosuolla.

9. Seuraavana jouluna en taatusti…

edelleenkään hössötä.

10. Haaveilen…

osaavani ratkaista ongelman kuin ongelman.

11. En koskaan enää…

sano en koskaan.

Uudet kysymykset menevät:

Kahelinkulmaan

Nimismiehen kiharoille

Pömpeliin

Herra puukengälle ja neiti räsymatolle

Mäkisen kauppaan

Radanvarren ohdakkeisiin

Autiolle saarelle

Kanatarhaan

Keskeneräiselle

Vihervaaraan

Metsäkukille

Ja ne ovat:

1. Elääkö Elvis?

2. Kuka saa mennä jonon ohi?

3. Sananlasku, johon luotan kuin kallioon.

4. Pohjoinen, itä, etelä vai länsi ja miksi?

5. Mitä maksaa haukikilo?

6. Jos hissi jumittuisi, kenen kanssa olisit mieluiten siellä.

7. Ihan ensimmäisiksi mieleen tuleva biisi?

8. Yksi kirja mukaan palavasta talosta, mikä?

9. Pitääkö tiskiveden olla huuhteluvettä lämpimämpää vai päinvastoin?

10. Suosikkikirosana?

11. Mikä on kuolleen miehen kytkin?

Veistelyä ja kuorintaa

Kasse ja sombrero Artjärven Antiikkiliikkeessä.

Eka yö Vehkosuolla korkattu. Lauantaina ajelimme maalikauppojen kautta etsien tervaöljymaalia saunaa varten, mutta kolmesta paikasta tuli eioota, joten saunan maalaus tältä viikonlopulta jäi. Tervamaalin voisi itsekin sekoitta, mutten siihen nyt vielä ryhtynyt. Pistäydyimme myös Artjärven Antiikkiliikkeessä, josta on pitänyt mainita jo aiemmin. Siellä, liikkeen alakerrassa, on nimittäin muutamia retropaperitapettimalleja (vinyyliäkin löytyy) kymmenen euroa rulla. Malleja on vähälti, mutta jos natsaa, niin edukkaasti sieltä saa. Kotikeittiötä varten ei löytynyt täältäkään sopivaa, mutta Vehkosuolle lastenhuoneeseen ostin kaksi rullaa. 

Vehkosuolla oli kaikki entisellään. Siivoilua, lakanoiden vaihtoa, kirppislöytötekstiileillä sisustamista, varastojen täydentämistä, saunan ja talon lämmiystä, makustelua, tunnustelua ja haistelua. Lämpenevään yläkertaan heräilleet parisataa kärpästä muistuttivat ongelmasta, josta ei olla ratkaistu. 

Puskapissalla illan hämärässä kuuntelimme metsästä kantautuvaa lintujen visertelyä ja tsirpitystä – nyt jo! Nukkumaan mennessä sängyn vierestä yöpöydältä löytyi luontevasti kesken jäänyt kirja, Vanhan rouvan lokikirja (Kyllikki Villa). Sen verkkainen tahti viimeisteli tunteen, että kotona ollaan.

Sunnutain teemana oli polttopuuvajan tai -suojan hirsipuiden veistely ja kuoriminen Keimon johdolla. Minulta jäi hommat ja tämä kaikki vähän niukalle, kun tallissa kului odottamatta aikaa. Iivarilla oli jälleen omituisia vaivoja, jotka todennäköisesti johtuvat, hoidosta huolimatta, vatsasta (hiekkaa tai vatsahaava). 

Puunkuorinnassa alkoi todellisuudessa tapahtua vasta sitten, kun minä pääsin paikalle, eikä työkaluja riittänyt kaikille. Oman vuoron odottelu vieressa toimettomana seisoskellen synnyttää yllättävää motivaatiota. Ja mielellänihän minä työkalun luovutan, jos lapsilla tekemisenintoa riittää. Keimo kommentoi kuvia jälkikäteen:

"Mä kun luulin että lapsuus oli synkkä jos oli puiset lelut mutta entäs kun ainoot lelut on puita."

Kuvat pääosin Keimon.

x=(x+y-x)/y=y

Sanomistahan niistä minun remonttipuuhista tuli. Kyseessä oli ilmeisesti liian spontaani teko keskellä toisen turvallista arkea, mustasukkaisuutta, omistushalua, ammattilainen amatööri -vastakkainasettelua ja sen semmoista. Vietettyäni pari päivää imperiumin ja loiston kaihoisessa, kylmän sodan kaltaisessa jännitteisessä ilmapiirissä, tilanne raukesi neuvottelujen kautta (tekstiviesti), jonka seurauksena molemmat osapuolet hyväksyivät ratifioidun sopimuksen asoiden kulusta.

 Keimon taipumisesta huolimatta, jota ajoittain saattoi innostukseksikin luonnehtia, remontin luonne pysyi hänen toivomuksestaan kevyenä. Siksipä olemme saaneet nimittää sitä vain faceliftiksi, 

jotta muistanmme kyseessä olevan vain piskuinen ehostus, eikä mikään rrrremontti. 

Voi niitä kertoja, kun joku viattomana erehtyi kysymään vaikkapa että, isi milloin tää remontti loppuu taikka ei tällänen pienikään remontti ihan ilmaista ole tai mukavaa yhdessäharrastamista tää remontointi, niin aina sai kuulla kunniansa että MUISTAKAA NYT, SE ON FACELIFT!!!

Rajaton vallankäyttö ja sanojen rajoittamiseen liittyvät pakotteet aiheuttivat aluksi etäisyydenottoa, jopa maineen menetyksen pelkoa, mutta viimein saimme itsemme ängettyä samaan ylähuoneeseen ja saatoimme jopa keskustella aiheesta kevytmielisesti, lähes vitsaillen. 

Muista aina jatkossa:

     (naisen idea + miehen idea – naisen idea)

        naisen idea =    –––––––––––––––––––––––––––––––––––  = miehen idea          

  miehen idea

x=(x+y-x)/y=y 

           

Sananvaltias purkaa.

Naulojen nyppimistä.

Liftauksen haitat.

Laatat siististi irti…ja tuuma seinästä.

Kalsarimaalaaja. Uudet laatat seinässä ja nyt myös ikkunan ympärillä. 

Kun saan päätyseinän tapetoitua, kuvaan koko keittiön.

Katselimme illalla uutta ilmettä, emmekä oikein huomanneet eroa. Se on ehkä hyvä merkki kotoisuudesta. Vanhaa keittiötä voi katsella täällä.

Lipsahti lisää

Moikka Keimo ja terkkuja sinne töihin. 

Vähän kokeilin tuosta ottaa enkä voinutkaan lopettaa. Yöpaita päällä, naama kipsipölyssä ja kainalot hiessä. 

Nyt lähdemme lasten kanssa hampurilaisille ja maalin ostoon (olisi tarvetta myös tapetille,
kellään ylimääräistä mitään 12 neliölle?)

Morppa. 

P.S. Tu kotiin, en jaksa nostaa kaappeja takaisin seinälle ja oven edessä on kasa purkujätettä.

Seinästä revitty

Lähetin Keimolle viikko sitten töihin WhatsApp:ssa ylläolevan kuvan. 

Näin:

Minä: Jos on mietityttänyt mitä tuolla alla on. 

Keimo: Mitä ***tua?

M: Ajattelin alkaa keittiöremppaan tässä joku päivä.

K: Just just, eikös tälläsistä ois hyvä vähän puhua etukäteen ennenkuin seinän purkaa.

M: Öööö…No anteeks. Mä en tienny, että sä haluat säilyttää ton lateksilla pinnoitetun kipsilevyn. Sen kyllä saa varmasti vielä paikattua.

K: En mä mitenkään ***tuuntunu ole, lähinnä että ois kattonu jostain muusta kohdasta jos vaikka sen levyseinän säästää ja tapetoi tai jotain. Mut nyt se on vähän niinku pakko tehdä samantien. Meinaan se remontti.

M: Ajattelin sen raakalaudoituksen maalata ja ulkoseinissä säilyttää pinnan/tapetoida/kaakeloida. Ja nättihän toi on noinkin. 

Nykykodin keittiö on kestänyt silmää kaksitoista vuotta. Kauankohan se (silmä) kestää revittyä seinää. 

Kevyttä lukemista

Multaan upposi kolme eri tomaattilajiketta, paprika, purjo, ruusukaali ja lapsille kesäpaivänhattu. Ne itää hurjan nopeasti. Kevät on jo muka.

Sain villapaidan valmiiksi. Se oli melkein vuoden projekti. Olen helpottunut, kun vapauduin sen tekemisestä viimein, vaikka tulos oli keskinkertainen. Nyt neulon pipoja kuin kaunokirjallisuutta pitkään kestäneen opiskelun palkinnoksi.

Lapset istuvat seuraani ja tekevät lankajäämistöstä "kauppaan tuotteita". Kasse innostui virkkaamisesta nyt oikein kunnolla. Hänellä on "Prätsien pipotehdas" ja Tuppe sormivirkkaa kaulaliinoja. Erimainio iltapäivän nollaushetki. 

Terve – nyt haluan kuninkaaksi!

Fiksaationi Paavo ja Vuokko Väyrysen mukiin ei ole poistunut. Olenkin joutunut näinä presidentinvaalien jälkeisinä karvaina vuosina turvautumaan kuninkaalliseen lohtumukiin, sillä Paavoa lainatakseni Vuokko & Paavo -mukit ovat säilyttäneet rahallisen arvonsa, enkä tällaisena maallikkona ole voinut kuin uneksia Hänen Arvokkaasta Mukista. Ja kuten kuvitella saattaa, nämä vuodet ovat olleet piinaavia ja vääräuskoisuus on vaivannut kahvihetikiäni pienen kalossissa pyörivän kulmikkaan kiven lailla. 

Mutta tuli se päivä, jona Hän kohtasi minun, pienen huolestuneen kansalaisen, murheen. Hän, itse Paavo, löysi pikkuriikkisen blogini (googletettuaan jälleen kerran silkasta mielenkiinnosta nimensä), kumartui sen puoleen, korjasi kaksiteholasiensa asentoa ja luki. Vaikka Paavo nopeasti oivalsi tekstissä piilevän hätähuudon, kuten hänenlaiselta korkeaotsaiselta ihmiseltä voi odottaa, eksyi hän huomaamattaan harhailemaan useiksi tunneiksi Vehkosuon värikkääseen maailmaan. Ilta painui jo yöksi, kun Paavo vihdoin havahtui ja muisti tehtävänsä. Välittömästi hän otti puhelun agentilleen ja käski tämän painua myöhäisestä ajankohdasta huolimatta toimistolle, jossa tämän tuli hetimiten alkaa toteuttaa  sensaatiomaista missiota:

(*)

 "Nyt tarjolla on muki, jossa esiinnyn kuninkaana. Pyrin ”kuninkaaksi” – äänikuninkaaksi, kulkureiden kuninkaaksi, kukkulan kuninkaaksi ja kuningaspossuksi."

Vaikkapa näin.

* Näinkin voisi olla

Ei sitäkään vertaa

Niin ne vaan lomapäivät alkavat ja loppuvat. 

Vehkosuolla olisi voinut viettää leudon sään puolesta vaikka koko viikon, 

mutta oleminen kutistui ainostaan yhdeksi päiväksi. 

Ei se mtn.

Paikat olivat pysyneet jokseenkin entisillä paikoillaan.

 Lähdeojan ylitys tehtiin massiivisen jäälautan päällä. Sorkan jälkiä siellä täällä. Ruokakomerossa oli niukasta tarjonnasta huolimatta vietetty hiirien festareita. Osa oli tehnyt tarpeensa mitä mielikuvituksekkaampiin paikkoihin, siisteimmät perustaneet bajamajan rikki jäätyneeseen oluttölkkiin. Rakastavaiset silpunneet pesänrakennustarpeita H&M:n kuvastosta. 

Porin-Matti ja keittiön liesi veti heti. Riemukkaampaa, kun on pahimpaan varautunut. Siellä ritilän päällä soijamakkaroita paistellen ja kahvivesiä keitellen tiesi saman tien, ettei sopeutuminen tähän maailmaan kestä sitäkään vertaa.

Metsänreunaan viksahtanut paja oli minun projekti, jonne Keimokin eksyi muutaman puun kumottuaan. Tyrkkäsin nuotioon mätää puutavaraa ja siivosin sisältä rautaromua selkeämmäksi rykelmäksi. Takaosan ahjon rapautuneen perustan tasoitin pohjalle. Täällä on joskus taottu rautaa; heloja ja hevosenkenkiä. Vanha puinen puimakone oli tiensä päässä – haperoista osista jäi muistoksi vain puiset rattaan lavat. 

Viimeisillä voimillaan koneen lankut antoivat saunaamme lämpöä.

Pajasta haluaisin laiduntaville eläimille suojan, oli ne nyt sitten lampaita tai hevosia. 

Pienellä laajennuksella laidun ulottuu metsän reunaan ja pajalle, josta on mahdollista hakea helteellä ja sateella suojaa. Paja on kovasti vinksahtanut, toiselta sivulta alahirret täysin lahonneet ja päädyistäkin lähes läpimätiä. Ristikkäistä tukea ei käytännössä katsoen ole enää jäljellä. 

Suoristus aloitettiin vetämällä liina vastakkaisen puolen poikittaisesta ylähirrestä pajan läpi puuhun ja kiristämällä. Sitten lahovaurioisen puolen kulmahirren alle tunkkaamalla harkko ja pari pönkäpuuta tueksi. Se sai riittää tällä kertaa.

Vinossa

Suorassa

Edesmennyt puimakone matkalla saunaan.