10.12.2013

Kirpputori (10.)



Kuvan laatu on sen vuoksi huono, että minulla ei ollut reservissä yhtään kuvaa tämän päivän kalenteria varten ja... tarkoitukseni oli iltapäivällä kiertää täydentämässä kuvavarastoja, mutta suunnitelmiin tuli muutos, sillä Iivari-heppani kärsi jo toista päivää ähkyoireista. Odotin eläinlääkäriä paikalle ja kävelytin, odotin ja kävelytin, kävin illalla Olgan mukana valmenuksessa ja palasin vielä tallille tsekkaamaan tilanteen. Iivari oli vähempi kipeä, pirteämpi ja nälkäinen, mikä on hyvä uutinen, mutta koska kyseessä on todennäköisesti ummetusähky, vasta huominen kertoo onko tukos auennut, vai tarvitaanko lisää letkutusta, parafiinia ja kävelytystä.

Mutta onneksi Sepi matkustaa autossa mukana, siksi ehdimme hänen kanssaan piipahtaa kotimatkalla nappaamassa kuva kirpputorin ulko-oven edestä. 

Samalla paikalla on ollut kirpputori niin kauan kuin muistan, tosin välillä liiketilassa oli Tarjoustalo Hartikainen (taitaa olla vielä kyltti katolla) ja välissä vaihtui myös yrittäjä. 
Kirppikselle on päästävä säännöllisesti, vähintään kerran kuussa, mutta mieluusti useammin. Käynnit on ollut aina minun ja lasten yhteinen tapahtuma, usein yhdistämme retkeen kahvilla käynnin (naapurin Naapantuurassa). Olen vuosien saatossa käynyt melkein ainoastaan Kausalan kirppiksellä, mutta silti onnistunut vaatettamaan perheenjäsenet sekä sisustamaan ja kalustamaan kotimme (sittemmin myös Vehkosuon) sieltä tehdyillä löydöillä. 

Kirpputorin löytää Kausalan abc:n vierestä, lähes valtatie 12 varresta, osoitteesta Hallitie 2. Samassa liikehuoneistossa on myös Amalian Olohuone -sisustuskaupan tarvikkeita.

9.12.2013

Kausalan alakoulu (9.)



Sipi patsastelee Kausalan koulun edessä. Lapsillamme on matkaa kouluun kiven heiton verran, tosin koulua käy vasta Kasse, tokaluokkalainen. 
Koska olen ulkopaikkakunnalta Iittiin ja Kausalaan muuttanut (Iimu, erästä paikkakuntalaista lainatakseni), en ole tätä koulua itse käynyt, eikä siihen siksi liity nostalgiaa. Koulu on tärkeä tietenkin lasten vuoksi, mutta myös liikuntasalin, jossa käyn vetämässä lasten HipHop-ryhmiä sekä naisten jumppaa. 

Koulurakennus on rakennettu Kausalan ohitse pyyhkivälle salpausselälle (jääkauden jäännöksiä), minkä vuoksi sinne noustaan ylös mäkeä. Mäen päällä koulurakennuksen jylhyys korostuu. 

Mäkinen maasto on aiheuttanut haasteita koulun pihamaan käyttöön sekä koululiikennöintiin. Tänä syksynä koulun piha-aluetta on alettu laajentaa ja monimuotoistaa. Tasaista pihamaata on louhittu salpausselän kupeesta. Koulussa on nyt reilu kaksisataa oppilasta ja jos kaksi lakkauttamisuhan alla olevaa iittiläistä kyläkoulua tulee tiensä päähän, oppilaiden tie johtaa tähän kouluun. Kausalan koulun seinien sisällä toimii myös Kausan koulu, jossa on opetustilat tuetumpaa koulunkäyntiä tarvitseville lapsille.

Kausalan koulun voi bongata valtatie 12:ta Kausalan läpi ajaessa. Kouvolan suunnalta tullessa se on oikealla ja Lahden suunnalta tullessa vasemmalla Kausalan liittymän kohdalla.

Kausalan koulu vietti 80-vuotis syntymäpäiviään vuonna 2010.


Moni alakoululainen katselee tällaista taidetta valtatie 12 alikulkutunnelissa.




8.12.2013

Kepen koulu (8.)



Hypätään pois Kausalasta Kouvolan kaupunkiin ja siellä tarkemmin Kuusankoskelle Carea-kouluun, jossa Kepe käy. Kepe matkustaa päivittäin parikymmentä kilometriä taksilla tähän kouluun, jossa on valmiudet vaikeimmin kehitysvammaisille lapsille. Kepen luokalla on 5-6 oppilasta ja tuota oppilasmäärää kohti opettaja sekä 3-4 avustajaa. Oppilailla on kaikilla HOJKS eli henkilökohtaista opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Hojks:aan kirjataan muun muassa lapsen tavoitteita, erityispiirteitä, opetus- ja kuntoutussuunnitelmia. Tämän ja luokan yhteisten viikkorutiinien ja ohjelmien mukaan jokainen oppilas oppii omassa tahdissaan avustettuna, usein vaikkapa pukemista ja syömistä ja muita päivittäisiä arkitoimintoja. Vaikeimmin kehitysvammaisten oppilaiden kanssa keskitytään tekemään paljon aisteihin liittyviä sekä karkea- ja hinomotorisia harjoitteita, jota kautta vaikutetaan oman kehon hahmottamiseen. Carea-koulussa oppilailla on mahdollisuus muun muassa käydä uimassa, polkea MOTOmed-pyörällä sekä istua ratsastussimulaattorissa. Teimme muutama vuosi sitten epävirallisen vanhempainyhdistysporukan kanssa pihaan pienen metsäpolun, jota voi pyörätuolinkin kanssa rullata ja metsäpolkureitin varrelle jätimme alueen oleskelualueelle. Pihalle on myös rakennettu liikuntaesteetön leikkimökki apurahalla, jonka saimme.

 Koulu itsessään on vanhanaikaisessa laitosympäristössä erillään kaikesta. Tämänkaltainen keharit syrjään -idealismi ei ole oikein tätä päivää, mutta meillä päin vielä kehdataan. Ja kuten kuvasta näkyy, koulurakennuksen rakennusvuosi on sitä aikakautta, että tasakatto rules ja hengitystieinfektio here I come. 
Jonkin näköisellä ilmastointi-inhalaattorilla tuota asiaa on yritetty korjata, mutta oireilua on edelleen ilmassa. 
Olen kaikesta huolimatta ollut hurjan tyytyväinen koulun toimintaan ja ihmisiin siellä. 




7.12.2013

Rautatieasema ja junarata (7.)



Junat toivat Kausalaankin elämän, kuten niin monelle suomalaiselle paikkakunnalle. 
Minä olen kulkenut junalla Kausalasta Lahteen, Kouvolaan ja Helsinkiin. On siistiä tietää pääsevänsä tarvittaessa myös julkisilla siirtyilemään ympäriinsä, vaikka asusteleekin maaseudulla.

Ajoin vuosia sitten kerran vanhalla mummopyörällä, joka oli hieno ja aivan orkkiskunnossa, asemalle. Jätin pyörän luottavaisesti lukitsematta pyörätelineeseen ja hyppäsin junaan. Kotimatkalle minulle tarjoutui autokyyti, minkä vuoksi pyörä jäi asemalle. Ajattelin noutaa sen seuraavana päivänä. Seuraavana päivänä tuli kuitenkin jotain, etten ehtinyt ja sitä seuraavana ja niin edelleen. Unohdin pyörän ja aina välillä muistin, että ai perkule, se pyörä pitää hakea. Kävelin useastikin aseman ohi lenkittäessä koiria, mutta koska hihnoja oli käsissä kolme, en saanut pyörää mukaan. Pyörä vain seisoi telineessä, uskollisena ja lukitsematta. Välillä se oli kaadettu, välillä taas nostettu takaisin pystyyn telineeseen.
 Näin kului melkein vuosi, kunnes eräänä päivänä minussa heräsi ymmärrys, vastuuntunto ja viitseliäisyys. Kävellessäni asemalle mietin, kuinka hyvittäisin vanhalle pyörälle hylkäämiseni ja kuinka osaisin sitä tästä eteenpäin arvostaa. Mutta mitä lähemmäksi asemarakennusta pääsin, sen selvemmäksi minulle tuli, ettei pyörää enää ollut. Minä julma, olin hylännyt sen ja pettänyt sen luottamuksen. Paska paska paska. Anteeksi. 

Tarina uskollisuudesta, luottamuksesta, luopumisesta ja pettymyksistä, niitä on asemat täynnä.

Kuten tarina Hachiko-koirasta, joka odotti uskollisesti isäntäänsä asemalla vuosia tämän menehtymisen jälkeenkin. 
Katso japanilainen alkuperäinen elokuva osissa täältä.

Hachiko

* Kausalan asemarakennuksen on rakennettu 1870 ja sen on suunnitellut Knut Nylander, Bruno Granholm 
* Sijainti 60° 53′ 7″ N26° 19′ 49″ E
* Kausalan asema on yksi kolmesta säilyneestä Riihimäki-Pietari-radan alkuperäisistä asemarakennuksista.
* Etäisyyksiä: Lahti: 39,3km, Kouvola 22,1km, Helsinki 143,4km




6.12.2013

Ravilinna (6.)



Ravilinna

Ravilinna on Kausalan merkittävimpiä rakennuksia, sen historia ulottuu 1920-luvulle asti. Nykyisin Ravilinnassa on liikuntahalli, kuntosali, vanha näyttömösali, kahvio, keittiö ja kokoustilaa, lisäksi sen vieressä on yleisurheilukenttä, hiekkakenttä (pesäpallo, ratsastuskilpailut…), valaistut pururadat/ladut ja pieni jäähalli sekä ympärillä kiertävä ravirata. Kerran vuodessa, Helluntaina, Iitin hevosystäväinseura järjestää Ravilinnassa toto-ravit.

Ravilinnasta minä olen käyttänyt muun muassa punttisalia, liikuntahallia (erityislasten liikuntaryhmä), elokuvateatteria,  hiekkakenttää, yleisurheilukenttää (lasten tiistaikisat), ravirataa (katsomossa). 


Selostustorni
Vanhan osan saneeraus joulukuu 2013.
Totoluukut
Portti Ravilinnan vapaa-aikakeskusalueelle
Kuva: Keimo 
Keväällä 1996 paljastettuun Ravilinnan pihalla taiteilija Miina Äkkijyrkän Kallesta ja Vieteristä tekemä näköispatsas.

Ravilinnan historian vaiheita 

* 1920 valmistui Keskustalo Iitin kunnan lahjoittamalle tontille (hevosurheilu ja muu seuratoiminta)
* 1927 Suojeluskunnan omistukseen, nimi muuttuu Suojeluskuntataloksi.
* 1930 kattava remontti, katon korotus, ravituomaritorni (toimi talvisodan aikana ilmavalvontatornina).
* Eläviä kuvia jo 1930-luvulla, omat koneet 1940 jälkeen.
* Tulipalo keskeytti elokuvanäytöksen, jännityselokuva Viimeinen vieras, 1941 tapaninpäivänä (uunit kuumina kovilla pakkasilla)
* Elokuvien näytökset jatkuvat elokuusta 1942 alkaen tulipalosta säilyneessä piharakennuksessa komena iltana viikossa. 
* 1942 uuden Suojeluskuntatalon suunnittelut ja rahoituksen keruu käynnistyy alkuvuodesta.
* Suunnittelijaksi valittiin helsinkiläinen arkkitehti Pauli Salomaa, jonka puoliso oli Iitistä kotoisin
* Uusi rakennus vanhan paikalle. Rakennukseen tehtiin lisäyksinä muun muassa leivinuuni kellariin (ilmeisesti Lottien toivomuksesta), yläkertaan asuntoja, varauloskäynti näyttämösalista.
* 1944 rakennus Puolustusvoimain käyttöön
Marraskuun 3. päivänä 1944 Suojeluskuntatalosta syntyi kauppa Iitin Hevosystäväin seuran kanssa 2.200.000 mk:lla –> Ravilinnan ajan alku
* 1978 Iitin kunta osti Ravilinnan
* Ravilinnan yhteyteen rakennetaan urheilu- ja liikuntatilat, 
suunnittelijana arkkitehti Lauri Sorainen ja valmistumisvuosi 1984.
* Ravilinnan uuden ja vanhan osan saneeraus aloitettu syksyllä 2013
*   Saneerauksen kokonaisala on 3720 m2 ja tilavuus 21 154 m3. Saneerauksen kokonaiskustannusarvio on 3 332 000€. 
”Tämä talo tulee tässä seisomaan kautta aikojen hyvien harrastusten ahjona sekä ylväänä muistomerkkinä siitä, mitä valistuneella yksimielisyydellä saadaan aikaan vaikeanakin aikana.”

Siivo Hohti Etelä-Iitin suojeluskunnan vuosikertomuksessa 1943. 




Ravilinnan historiaan kuva- ja tekstilähde: Ravilinna nousi tuhkasta, M. Pullinen

Keimon kuvia Helluntairaveista, Kausalasta ja Iitistä lisää täällä.

5.12.2013

Talli (5.)



Sipi kävi Olgan tallilla, jossa Iivari-hevosellani on pieni yksiö vuokralla jo neljättä vuotta. Tallille yritän päästä päivittäin joko Tupen kanssa aamupäivällä, kun muut lapset ovat koulussa tai illalla, kun Keimo kotiutuu töistä sekä viikonloppuisin. Aika kuluu tallilla hepostellen, ratsastamassa tai tallitöissä ja aikaa menee keskimäärin kolme tuntia päivässä. Ihmettelen, miten lapset vaan jaksavat viikosta toiseen vuosi vuoden perään roikkua mukanani nenä räkää vuotaen, sormet jäässä, saappaat vettä hörpänneinä, tekemisen puutteessa, leluarsenaalia vaihdellen, vesiämpäreiden täyttymistä tarkkailemassa. Ja silti vielä haluavat mukaan. 

No onneksi Olgalla on ainakin Tupelle ikäkavereita joiden kanssa pääsee silloin tällöin leikkimään. Muutenkin talli ja ihmiset on meille enemmän kuin pelkkä harrastus - voisi jopa sanoa toiseksi perheeksi.

Olgan talli on iso vanha paksuseinäinen kivitalli, päällä heinävintti isoine pikkuruutuisine ikkunoineen. Talli on sisältäkin tilava, katto korkealla ja leveät käytävät. Kesällä talli on viileä ja talvellakin suhteellisen lämmin pelkällä hevosenergialla lämmitettynä. Tänä syksynä Olgan talli vuokrasi hallirakennuksen kivenheiton päästä, josta tyhjennyksen ja pienen pohjustuksen jälkeen saimme oikein toimivan pikkumaneesin. Myös vanhat, jo ennen Olgan tallia hevosten mutaiseksi polkemat tarhat perustettiin ja hiekattiin loppusyksystä uuteen uskoon. 

Tallissa on yhteensä seitsemän hevosta (joista neljä vuokralaisia), aasi ja shettis.


Kuvassa takana pää maassa oleva piirtopää on Iivari ja Olga vedenkantohommissa.

4.12.2013

Tori (4.)



Sipi ja duckface selfie-kuvassa Kausalan torin laidalla 3. päivä joulukuuta tiistaina. 

Sipi oli eilen vauhdissa. Meinasi mennä torin laidalla modernisti kenottavalle lavalle eli Vapaan sanan saarekkeelle julistamaan vapaata sanaa. Koska en ollut lainkaan varma, että Sipin sanan sisältö olisi sopinut viattoman markkinakansan kuultavaksi, telkesin hänet autoon lukkojen taakse.

Eilen, 3. päivä tiistaina, torilla oli markkinat, kuten joka kuun ensimmäisenä arkitiistaina aina. Käyn usein ostamassa voissa paistettuja muikkuja muikunmyyjäukolta. 

Kausalan torilla on myös lauantaitori ja tiettyinä keskiviikkoina iltatori, kesäisin tietenkin vilkaampi, kuin talvella. Torilta saa paikallisten pienviljelijöiden ruokatarvikkeita; perunoita, juureksia, yrttejä, marjoja, kananmunia, kotijuustoa, hilloja, leipää, kukkia… Kesällä torin kulmalla on myös jätskikioski, jonka luukulle kurvataan hetken mielijohteesta tai suunnitelmalliselle retkelle. Torin laitamalla on Apteekki, Osuuspankki ja Iitin Toimintakeskus. 


Ja tapahtuupa torilla yöaikanakin kaikenlaista. Totea vaikka itse alla olevasta tallenteesta nimeltä:


3.12.2013

Purettavaksi tuomitut (3.)


Vanha Neuvola (yläkuvassa) ja Harjulan pienteollisuustalo (alakuva) on esitetty purettavaksi. Nämä kaksi rakennusta seisovat vierekkäisillä tonteilla ja ovat Kausalan keskustan ytimessä. 
 Kävin Kepen ja Kassen odotusaikoina tässä neuvolassa ennenkuin toiminta siirtyi terveyskeskuksen tiloihin. Hyviä muistoja. Sittemmin vanhan neuvolassa on ollut tilat nuorisolle.

Ote pöytäkirjasta (tekninen lautakunta) 12.10.2011
    Tilaselvityksessä on esitetty purettavaksi mm. Harjulan pienteollisuustalo (Kauppakatu 26, Kausala). Selvityksessä on todettu Harjulasta mm. seuraavaa: "Harjula on tuottamaton, peruskorjausta tarvitseva rakennus, mutta sen peruskorjaus ei ole taloudellisesti kannattava toimenpide. Purkamisen jälkeen Harjulan tontti vapautuu tarvittaessa kaavamuutoksen kautta uuteen käyttöön. Yhdessä purettavan vanhan neuvolan kanssa tontit mahdollistavat esimerkiksi liike- tai asuinrakentamisen Kausalan keskeisimmällä alueella." Harjula on ollut tyhjillään ja kylmillään 1.10.2010 alkaen. 

    Kesällä 2011 käynnistyi Kausalan keskusta-Ravilinna -alueen kaavanmuutos ja laajennus, jossa mukana on myös Harjulan pienteollisuustalon alue. Harjulan ja vanhan neuvolarakennuksen alueelle tullaan asemakaavan muutoksessa esittämään uutta rakentamista.

En ole riemuissani, vaan turhautunut. Kunnan tekninen lautakunta ja hallitus näkee tässä tietenkin arvokasta tonttitilaa. Tonteille rakennetaan todennäköisesti pienkerrostalo tai kaksi. Siinä sitten komeilevat ensimmäisinä Kausalaa lähestyvää tervehtien, punatiiliset persoonattomat kerrostalot. 
En ole tässä kohdassa yhtään ylpeä iitiläisistä. Vuonna 1992 rakennettuun Uuteen kunnantaloon on tehty jo mittavia ilmastointi- ja kateremontteja (hometta). Kannattavaa toki. 
Menkää lautakunnan ihmiset Raumalle tai Naantaliin tai Hankoon tai Paraisille tai Porvooseen. Ei ne vanhat talot itsestään korjaannu, niitä HUOLLETAAN. Ja arvatkaa, miksi ihmiset menevät näihin paikkoihin? Ei ainakaan katsomaan punatiilisiä kerrostaloja…kele.




2.11.2011
Rakennuslautakunta päättää myöntää Iitin kunnalle Harjulan pienteollisuustalon purkuluvan.

Perusteluina todetaan, että rakennus ei ole kulttuurihistoriallisesti niin merkittävä, että se tulisi säilyttää. Voimassa oleva asemakaava ei aseta mitään säilyttämis- tai suojeluvelvoitetta, kaavamerkintä on yleisten rakennusten korttelialue ja asemakaavan muutoksessa se on suunniteltu muutettavaksi kerrostalojen rakennuspaikaksi.

Purkaminen ei merkitse rakennettuun ympäristöön sisältyvien perinne-, kauneus- tai muiden arvojen hävittämistä eikä haittaa kaavoituksen toteuttamista 


Jälkiedit:
Rakennukset ovat vielä pystyssä. Jos olet kiinnostunut, tee tarjous Iitin kuntaan nopeasti!

2.12.2013

Kirjasto (2.)


Iitin kirjasto keskellä Kausalan kylää. On tärkeä minulle. Kirjastoon on tilattu vuosia Sköna Hem, jota kävin lueskelemassa lehtisalissa, kun lapset olivat pieniä ja nukkuivat päikkäreitä rattaissa. Olen ollut aina kova kirjaston kuluttaja. Kun Kepe syntyi, kävin hakemassa tietoa lasten poikkeavasta kehityksestä ja autismista ja kuntoutuksesta. Vuonna 2002 ei vielä ollut joka kodissa tietokonetta ja nettiyhteyttä ja sitä myötä käytettävissä olevaa tietoarsenaalia. 
Ennen omaa tietokonetta kävin kirjaston koneilla surffailemassa.
 Lapset oppivat jo pienestä pitäen lainaamisen idean. Kasse (8v.) sai viime viikolla ensimmäisen kirjastokorttinsa.

Kirjastossa on jatkuvasti pieniä tapahtumia, viimeksi muun muassa kauhuleffailta lapsille ja nuorille.  

Kirjaston pihalla on suihkulähde, joka aika ajoin täyttyy jonkun sankarin toimesta kuplivasta vaahdosta.
Lähteen teräsveistos Virrat - kosket ja salmensuut on kuvanveistäjä Eero Hiirosen kädenjälkeä.



Itse päärakennus on vuonna 1992 rakennettu ja kuten Uusi kunnantalo, myös Arto Sipisen suunnittelema.

Iitissä pyörii myös monen lapsen suosikkivärillä maalattu pinkki kirjastoauto. 
Tämä jäi minulta aivan viime kesänä tajuamatta, että Vehkosuoltakin pienen pyöräilymatkan päässä olisi ollut kirjasto.



1.12.2013

Kunnantalot (1.)

Uusi kunnantalo on Arto Sipisen suunnittelema ja rakennusvuosi 1993.

Sipi-tonttu aloittaa kierroksensa Kausalan Big Beniltä eli kunnantalolta. Tämä kello ei lyö tasatunteja, mutta näyttää aikaa kahteen suuntaan ja sen uumeniin kätketty web-kamera näyttää Kausalan hektistä elämää reaaliajassa (tai näytti, nyt ei siltä näyttänyt). Kausala syrjäytti Iitin kirkonkylän ja siitä tuli vilkas  kauppala 
Helsinki-Pietari-radan rakentamisvuosien (1876-79) jälkeen. 

Katson kelloa aina ohikulkiessani ja totean kuinka myöhässä olemme muskarista, 
hammaslääkäristä, eskarista, tallilta ja jokapaikasta.

Täällä rakennuksessa asioin ennen vammaispalvelun tarpeissa ja päivähoidon asioissa, nykyisin pääasiassa kansalaisopiston asioissa. Kelan hakukaavakkeet (ja neuvonta) muuttivat myös tänne, kun toimisto lakkasi, samoin poliisin lomakeita (ja niihin liittyvää opastusta) on täältä mahdollisuus noutaa  Kadun toisella puolella on vanha kunnantalo, jossa minulle tärkeitä ovat kansalaisopiston reksi, maaseutusihteeri ja rakennusvalvoja. 
Uutta ja vanhaa kunnantaloa yhdistää Kauppalankadun alitse kulkeva maanalainen tunneli.

Iitin kunnanjohtajan paikka on auki ja haku/valinnat paraikaa käynnissä. Vink vink.


 Vanhasta kunnantalosta en löytänyt rakennushistoriallista tietoa netistä. Pitäisi tutkia asiaa muualta.
 (Mustan katon alla vanhan kunnantalon puoleinen tunnelin pää.)

Iitti, keskellä Kausala. (Anttila 2000, 25, Iitin seutu, Aarno Rinnemaa 11.10.1956.) 



29.11.2013

Karpaloita otsalla



Mitä minun pitäisi tehdä nyt tai piti tehdä eilen eikä vasta huomenna.

Lasten joulukalenterien ompelu loppuun. 
Joulukalenterin yllätysten osto.
Blogin joulukalenterin valokuvat.
Kansalaisopiston open päiväkirjojen vienti.
Ystävän ponien vuolut.
Siivous.
Talouspaperin osto.
Pipojen neulominen.
Joka päivä kaikki mitä teen.

 Keimo mainitsi kuulleensa radiosta vinkkejä stressin ehkäisyyn. No mitäs ne oli, kysyin. Yks ainakin oli, että on ajoissa menossa siis matkalla sovittuihin tapaamisiin tai paikkoihin. Niin varmaan, vastaan (skeptisyyttä äänessä).

En voi mitään sille, että olen tehokas tiukassa aikataulussa. En oikein pidä luppoajasta, sellaisesta ajasta kiireen ja kiireen välissä, turhaudun. Ripustan mieluummin pyykkiä taksia odotellessa kuin istun ja tuijotan pihalle. Tiedän, että rauhoittuminenkin on taito (eräillä puute). Minulla ei ole taipumusta jättää asioita tekemättä, mutta joskus tulee paljon ja samaan aikaan ja sen vuoksi tekemiset alkavat törmäillä ja läjääntyä. 
Purkaminen alkaa ahdistaa, vaikka kyseessä on vain pieni pato.

Kahdentoista vuoden kotityöskentelyssä alkaa jotkut asiat leipäännyttää; pyykkirumba, kaupassa käynti, siivous, taksin odottelu, ruuan laitto… Siksi teen niitä itseltäni salaa, päällekkäin. Yhden tekemisen sisällä on toinen tekeminen. Ruuanlaiton ohessa imuroin, tanssitunnille ajaessa soitan puhelun, joka on jäänyt, ajan kaupan kautta kotiin, vaikka taksi on jo melkein pihalla, siivoan pihaa, ripustan pyykkiä, hoidan kanoja tai kastelen kukkia taksia odotellessa, 
neulon telkkaria katsellessa. 
Äidit elävät samaan aikaan kerrostalon jokaisessa kymmenessä kerroksessa. 
Eikä missään kerroksessa kunnolla, sanoo se joka tietää paremmin.

Minä pidän hektisyydestä, jos en ole väsynyt ja niin kauan, kun nopeatahtisuus on itseaiheutettua.
Ihmisen tulisi hengästyä ja hikoilla ruumiillisessa ponnistelussa, jos siihen on kykenevä. 
(Erään liikuntarajoitteisen ajatus epäreiluudesta.)




Pesupallo löytyi jo viikkoja sitten. Tupen nunnu eli Haukku kävi testipesulla. Hetken veivattuamme, Haukku tuli ulos puhtaampana. Pallo toimii, miksei toimisi!

Olen saanut tunnustuksen Punaiselta Pihlajalta. Niiaa niksautan syvään. Kiitos. 
Olen hirveän hämilläni, että useampi ja useampi haluaa seurata jorinoitani, alkaa lukijajäseneksi ja vaivautuu kommentoimaan ja kannustamaan. Miten ihmeessä te oikein jaksatte (retorinen kysymys)? 

Ojennan tunnustuksen kaikille niille, jotka ovat tulleet minulle näkyviksi kommenteissanne.





25.11.2013

Pikkuaskareissa



Minä ainakin, siis korostan, vähintään, imuroin (kotona), lakaisin Vehkosuolla (ainakin kaksi tuntia yhteenlaskettuna), kannoin kaupasta ruokaa, tiskasin pariin otteeseen, siirtelin tavaroita paikasta toiseen, sytytin uuneja ja paimensin tulta, tein ruokaa, ojensin ja ohjasin lapsia ja seurustelin heidän kanssaan, pesin itseni alusta loppuun saunassa kahteen otteeseen, ratsastin kahteen otteeseen ja suoritin muita raskaita hoitotoimenpiteitä ja ja ja… 

Keimo ainoastaan kaatoi puita ja raahasi niitä varastoon. Aikoo kuulemma veistää niistä hirret polttopuukatokseen. 
Voi toista, niin tohkeissaan. Maakatto ja kaikki.

***

Nainen katselee ilon läikähdys sydämessään, kun mies puuhastelee pikkuaskareissaan. Pienen pienet hikikarpalot kainalovilloissaan metsäpalstallaan ahkeroi. Välillä naisen sydän syrjällään, ettei nyt sattuisi mitään.
Mies näyttää tuumivan, että tuon puun tuosta "katkaisen" ja sitten käynnistää sahan (ihan itse!). Lopuksi tarkkailee tyytyväisenä siistiä "kaatoa", pikkuinen. Vähän hengästyy tarpoessaan pikkuriikkisin askelin kohti traktorivajaa. Sieltä askartelee Nulkun, rakkaan ystävänsä, käyntiin. Nainen melkein näkee hymyn molempien kasvoilla. Nulkun ratissa poikakin tuntee itsensä mieheksi, se saa katsojan herkistymään. Eteenpäin, hurrurrur. Voimautumisen tunne pikkukuskilla. 
Koko päivän mies jaksaa puuhata. Saa tehtyä niin paljon, ettei naisen tarvitse kehuja teeskennellä. 


Kuvat Kasse & Tessa




22.11.2013

Juurihoito



Antti Tuurin kirjoittamasta tekstistä Leipä (Granta),  innostuin leipäjuuren teosta alusta asti. Vanhaa juurta olisi ihan lähipiirissäkin saatavilla, mutta halusin nimenomaan kokeilla tuota juuren valmistusprosessia. Tuurilta opin, että ruisleipäjuureen voi leipoa muutakin kuin ruisleipää ja sepä juuri(!) minua alkoi kiehtoa, sillä leivon mielelläni täysyväspelttijauhoista. Speltti on erittäin maukas leivässä, mutta hiivaan leivotut sämpylät ovat jo kolmantena päivänä elilisen päivän makuisia.

Juuren valmistus ei vaadi työtunteja, mutta kuitenkin muutaman päivän sitoutumista. Minun elämääni juuren hoito mahtui juuri ja juuri, mutta jouduin käynnistämään projektin silti kolme kertaa uudestaan. Ensin jauho oli vanhaa ja päivän "käytyään" epäilyttävän hajuista, toiseksi unohdin juuren yhdeksi ylimääräiseksi päiväksi kaappiin, jolloin se tuoksahti ylikäyneeltä.
Kolmas kerta toden sanoi; juurihoito onnistui loppuun asti. 

Juren valmistuttua seuraa leivän leipominen. Alla juuren ja leivän valmistusohje, jonka olen mukaillut Tuurin tekstistä Leipä, jossa Antti puolestaan mukailee ohjetta Martin Johanssonin Lilla Surdegskolan -kirjasta. 

JUURI

Tarvikkeet: lasipurkki (n. 1/2 l), tuoreita luomuruisjauhoja

1. ilta 
1 rkl ruisjauhoja
2 rkl kädenlämpöistä vettä
Vesi ja jauhot sekoitetaan velliksi ja siirretään lämpimään ja vedottomaan paikkaan (esim. jääkaapin yläpuolella oleva kaappi). Kansi päälle, muttei tiukasti.

2. ilta
Ravista purkkia ja siirrä samaan vedottomaan paikkaan.

3. ilta
Lisää 1 rkl ruisjauhoja ja sekoita huolellisesti.

4. aamu
Lisää 2 rkl jauhoja
2rkl kädenlämpöistä vettä
Sekoita huolellisesti. Koostumus on nyt puuroa. 

4. ilta
Taikinan pitäisi kuplia ja tuoksua hedelmälliselle (melko voimakas tuoksu). Siirrä purkki jääkaappiin vuorokaudeksi lepäämään.


JUUREN SÄILYTYS JA HERÄTYS

Säilytys jääkaapissa, lasipurkissa.
Herätä juuri lisämällä 2 rkl ruisjauhoja ja 2-3 rkl haaleaa vettä ja siirrä se huoneen lämpöön kaappihoitoon yöksi. Aamulla se on leivontakunnossa.


LEIPÄ 
(2 leipää)

Aamu / perustaikina

1 dl haaleaa vettä
2 rkl juurta
2 dl spelttijauhoja 
Peittele astia ja anna seisoa vähintään 8 tuntia.

Ilta
Lisää perustaikinaan:
4 dl haaleaa vettä
1-2 tl suolaa
9 dl täysjyväspelttijauhoja (voi varioida ruisjauhoilla ja lisätä siemeniä yms.)
Vaivaa taikinan ainekset sekaisin ja siirrä vedottomaan paikkaan liinan alle nousemaan. Käännä taikina  ympäri kaksi kertaa 45 minuutin välein vaivaamatta ja siirrä se sitten nostatuskoriin (jos omistat) tai jauhotettuna liinan sisään hengittävään koriin (kuten minä tein) vielä tunniksi.
Jaa taikina kahteen osaan ja nosta uuniin (leivinuuni on tietysti paras tai sähköuunin erillinen kiviarinapohja, minä laitoin ensimmäisen vain pellille ja sähköuuniin).
Paista 250°C 15 minuuttia ja 170°C 45 minuuttia.

Minun taikina ei silminnähtävästi noussut missään kohotusvaiheessa. Uunissa se turposi hieman. Valmiissa leivässä oli paksu rapea kuori ja ruisleipää muistuttava ja spelttijauhoista huolimatta myös ruisleivän makua muistuttava maku. 
Nam!




20.11.2013

Jumpperi

T I U K K A P I P O


by Jumpperi


Yksi koko / koko kaikille.
Tiukkapipo sopii olla löysällä. Se on paksu eli lämmin.

Hinnat:
tiukkapipo 35€



tessannika@hotmail.com

SHOP:
jumpperi.tictail.com


GALLERIA