Tämän talon ohi ajoin anopin kyydissä keväällä 1997. Anoppi painoi kaasua, minä katsoin kaula kenotten taakseni. Ihana, ajattelin.
Etsimme kohtuuhintaista taloa ja ensiasuntoa, jossa isot koiramme eivät aiheuttaisi harmia naapureille. Kerrostaloissa ei mitenkään päin ollut enää mielekästä asua. Olimme vasta 22 vuotiaita, mutta mielestämme valmiita talonomistajia ja lainanmaksajia.
Talo ei ollut ollenkaan maalla, eikä pihalla voinut kulkea"munasillaan", niinkuin oli tarkoitus, vaan kaiken keskiössä. Kaikki kylällä tiesivät aina mitä meillä tapahtui ja me viimeisenä, mutta kompromisseja on tehtävä.
Talo myytin noin 1950-luvulla rakennettuna, mutta kiinteistöveropaperissa rakennusvuosi on 1926. Talo on hirsirunkoinen ja sementtiharkoilla vuorattu sekä rapattu.
Silloinen elintasosiipi (pesutilat ja sauna) oli 1987 mallia.
Kaupat 1.6.1997 ja muutto juhannuksen jälkeen.
Naimisiin mentiin vuonna 1999. Ensimmäisen lapsen tulon (2002) myötä alkoi haaveet muutosta isompaan. Kun toista sopivaa taloa ei löytynyt, eikä haiskahtava elintasosiipi ja vauva tuntunut hyvältä yhdistelmältä, tuli kiire pankkiin lisälainaa kerjäämään ja laajennusta pykäämään.
 |
| Ei nyt ihan tupakka-askiin piirretty, muttei kaukana. Mittasuhde 1:∞ |
Kesällä 2003 alkoi laajennuksen teko. Elintasosiipi sai lähteä uuden tieltä. Appiukko ja Keimo pystyttivät harkoista rungon kesän aikana, vanha katto purettiin ja alettiin tehdä pohjia osittain talkoilla ja loput itse (Keimo), sitten tuli pitkä rakennusväsy.
Matto oven paikalla, styroksin paloja uuden ja vanhan osan väliseinänä, hiekkalattia, rakennusjätettä, vuotava katto, pesutilojen puute, kylmyys...
...mutta kyllä valmista osaa kaiken sen ja niiden raksatäyteisten vuosien jälkeen arvostaa. 60 neliötä vaihtui 120 neliöön.
Meille ehti syntyä toinen tyttö ja melkein kolmas tuona aikana. Muistan, kuinka Kasse v-i-h-a-s-i suihkua, johon pääsi tutustumaan kunnolla vasta viisi vuotiaana.
Uudessa osassa on edelleen yksi tekemätön asia, sanoisinko murheen kryyni.*
*Tästä lisää myöhemmin
*Tästä lisää myöhemmin
Hirttä ei löydy kuin lattiasta ja välipohjasta,runko on puurakenteinen(lauta/lankku)purueristyksellä.pintamateriaalina paikanpäällä valettu betonitiili/harkko mutta kiviseinä toimii myös osittain kantavana rakenteena(kurkihirret tulee myös ulkoseinän läpi)että tällänen tarkennus.
VastaaPoistat.keimo
Kiitos tarkennuksesta <3
PoistaMahtava joulukalenteri-idea. Tätä seuraan varmasti. Huippua!
VastaaPoistaKiva kiva! Tervetuloa seurailemaan.
PoistaOn teillä ollut aikamoinen projekti. Tuo sisäänkäynnin katos (kai sillä on joku oikea nimikin...) on niin ihana!
VastaaPoistaKyllä vaan. Olen kuvia selatessani käynyt läpi remontoinnin vaiheita ja muistelen nyt kaikkea jo ihan lämmöllä. Tuo oven päällä oleva kaarikatos ja yläkerran ranskalaisen parvekkeen kaide on paikallisen metallipajan tekosia. Toiveiden mukaan toteutettu ja tyytyväisiä ollaan oltu.
PoistaMäkin muistan ton vaiheen, jolloin oli harkkoseinät pystyssä ja ikkunat puuttu ja jotenkin muistan senkin, kun saitte ikkunat laitettua ja ovena toimi alkuun vihreä pressu (?). T: Useasti pressuovesta kulkenut ;o)
VastaaPoistaNiin just se meni. Ja koirat oli eteisessä hiekalla ihme levy/mattoviritysten päällä. Voi raukkoja. Meillä ei kauhean paljon vieraat jostain syystä viihtyneet. Paitsi sinä :)
PoistaMä pidänkin jännityksestä, koskaan ei tiennyt mistä pressunreunasta pääsi sisälle, saati mitä pitkin pääsi kiipee sisälle asti. :o)
PoistaKiva joulukalenteri-idea. Mielenkiinnolla odotan jatkoa :) Kauniilta näyttää talonne!
VastaaPoistaKiitos Minna. Saa nähdä miten jutut riittä 24:ksi päiväksi (huoneita ei ole ihan niin paljon) :)
Poista