Kahdeskymmeneskolmas luukku

Keittiö

Keittiön remontoimme loppuvuonna 2001. Aika halvalla. Seiniin jäi lastulevyt ja aikaisemman asukkaan kaakelit. Lattiaan oli tarkoitus laittaa ponttilautaa, kuten olohuoneessa, mutta muovimaton ja lastulevyn alta löytyi mahtava vanha lattia. Uudet laudat kannettiin varastoon odottamaan toisia kohteita. 

Minä riemuitsin hienosta vanhasta lattiasta.

Kaapin ovet ja rungot Keimo rakenteli silloisessa työpaikassaan mittojen mukaan. 

Hienoinen takapakki koettiin vuonna 2003, kun kovien pakkasten puhkoma pesukoneen putki vuoti salakavalasti lattian alapohjan purut litimäriksi. Purut oli poistettava melkein koko keittiön alalta. Neuvottelimme menettelytavasta. Purkaako vanha hieno lattia, vai mitä. Minä en millään halunnut luopua siitä ja Keimo suostui (hullu!) sukeltamaan pieneen rakoseen satoja kertoja ja hilaamaan pikkuhiljaa purut takaisin reiästä pihalle (Pako Alcatrazista?). Tyhjennyksen jälkeen kuivatusta kesti kuukauden verran, 

jonka jälkeen puhallusvillat saatiin tilalle ja kaapit paikoilleen.

Keittiö on ahdas ja epäkäytännöllinen ja se rakas lattia on talvisin pirun kylmä, 

 mutta kyllä minä silti keittiöstä pidän. 

Viimeinen piirros tällä erää, lupaan.

Kaappi on muokattu Ikean kirjahyllystä by Keimo.

Seitsemän vuotta epäonnea – meni jo.

Kuvat: Keimo

Jos auramiehemme on ehtinyt töihin, pääsemme tänään Vehkosuolle joulukuusen hakuun. Jos tietä ei ole aurattu, Keimolle tulee hikinen keikka.

Mukavaa aaton aattoa.