Aukkaat numero neljä, viisi, kuusi, ja seitsemän
Pöpi, kolme vuotta, bordercollie.
Vilkas, terävä, tyttö ja ihan pöpi. Paimentaminen on veressä, siitä muistona katkennut kulmahammas. Pöpi valitsee makuupaikkansa sieltä, missä tapahtuu – mahdollisimman keskellä ja kaikkien edessä. Kielloista huolimatta kuistin ruokapöydälle on hypättävä, siitä näkee kaikki ohikulkijat.
Eva, kaksitoista vuotta, lagotto romagnolo.
Eva tuli lentäen Italiasta. Täynnä hyväntahtoisuutta ja ystävällisyyttä. Paheena ikuinen ahneus. Missä ruoka, siellä Eva. Eräitäkin muistoja hotkitusta pizzapellilisestä tai grillistä napatusta kokonaisesta maissintähkästä.
Sain kerran puhelun: "Onko teiltä kadonnut koira, tällainen ruskea kiharakarvainen?" "On meillä sellainen." "Niin, täällä kaupan vihannesosastolla..."
Eva on jäänne ajasta ennen lapsia. Eläisipä Eva ikuisesti.
Harri, yksi ja puoli vuotta, maatiaiskissa.
Harri tuli meille, vaikkemme halunneet Harria. Pöpi löysi sen ulkovarastosta, pelkäsi, uhosi ja haukkui leijonan ääntä. Näköhavaintoa emme tehneet ja useiden tuntien ja etsintöjen jälkeen ruuvilaatikon takaa löytyi kämmenen kokoinen poikakissa.
Huudeltiin omistajaa vastauksetta. Pöpi oppi rakastamaan ja Eva sietämään, vähän tykkäämäänkin.
Niin meille jäi kissa. Emmekä tienneet kuinka paljon Harrista pidämme, kunnes eräänä päivänä se ei palannut aamupissalta sisälle. Toisen pakkaspäivän iltana, kun olimme jo luopuneet toivosta, Keimo keksi katuviemäristä kaksi hohtavaa silmää. Kassen huudoilla se uskalsi lähemmäksi ja lopulta kosketusetäisyydelle.
Huh ja helpotus, se oli Harri.
Erä-Iivari, kahdeksan vuotta, suomenhevonen.
Ulkoistettu asukas asuu ystäväni Olgan tallilla, minäkin meilkein asun.
Ippe on reilu, reipas, huumorintajuinen, vauhdikas, ahne (kerrankin söi porkkanat pusseineen) ja aika sekaisin. Mitä luonteeseen tulee, olen joskus lukenut jostain, että suomenhevonen on omistajansa peili. Aina voin sanoa, että Suikkulainen sitä ja tätä, mutta lopulta on katsottava peiliin ja totuutta silmiin.
Kahden ja puolen vuoden aikana Ippe on oppinut vähän, minä paljon, eniten kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Voittoja ovat kaikki askeleet ja tärkein on luottamus.
 |
| Kaikki kuvat: Keimo |
No sehän olikin tosiaan bordercollie! Katselin jo aiemmin kuviasi ja mietin, että onkohan. Jännä miten samanlaisia juttuja aivan toisessa ihmisessä voi olla...meilläkin on bordercollieita, hevonen (ja muutama muukin elukka ;)) ja sitten vielä tuo tanssikin... Ja vielä nämä projektit, niin ja tanskalainen maajussi!! :)) T. Kukka
VastaaPoistaSe on tosiaan hassua. Tulee joskusihan omituinen fiilis, että miten voi olla niin paljon kerääntynyt samanlaisia juttuja eri ihmisillä. Se on joku samanhenkisyys. Minä en olisi varmasti koskaan valinnut itselleni bordercollieta, vaan tuokin ajautui meille (kuten vähän kaikki asiat meillä), muttei hullumpi ollenkaan.
PoistaAi että, ihana Eva kaupan vihannestiskillä!!!! :D :D :D Ja mainio kuva Pöpistä :D Eläisivätpä ötökät tosiaan ikuisesti, on ne niin hauskoja. Meidänkin pieni musta koira hellyytti eilen käyneistä raavaista kosteusvaurion remontoijamiehistä vaikka millaiset höpötykset irti :D Ja se pitää hirveästi lumesta ja pakkasesta, paahtaa hangissa aivan onnessaan. Ihan olen alkanut pitää talvesta Vilman myötä itsekin :) t. N
VastaaPoistaJos totta puhutaan, se saatiin KIINNI vihannesosastolla. En edes halua tietää, missä se on ollut ja mitä se on ennen sitä tehnyt.
PoistaMinä kovasti odotan pikkumustan edesottamuksia enemmän. Joulukortti lupasi hyvää.:)
..tervetuloa sitten Hyvinkään Wanhalle Willatehtaalle tammikuussa, pikkumustasta on siellä yhden lasten pahvikirjallisen verran tauluja esillä ;) t. N
PoistaMahtavat kuvat taas ja niin nappiin luonteiden kanssa. En tiedä voiko enää viekkaampaa ilmettä olla kuin toi Harrin. Vähän nauroin tota vihannesosastojuttua, vaikka siitä on varmaan ollut puhetta ennenkin. Ei sentään ehtinyt vielä makkaraosastolle. :D
VastaaPoistaHarri todella muistuttaa sitä Sheba kissaa Eva Longorian kainalossa.
PoistaEvasta sanoinkin tuossa edellisessä kommentissa... viekas vanha kettu. Mummokoira.
Toi sun edellinen kommentti ei ollut päivittynyt tohon vielä kun aloin kirjoittaa.
VastaaPoistaEikäkö mä vaan viittasin edelliseen kommenttiin vastauksena sunkin juttuun samalla. Vähän hölmösti kirjoitin. Sortsi.
PoistaIhanat elukat :) Jos Harri on kuin se Sheba-kissa, sähän oot se Eva Longoria, vai? En oo ainakaan viikkoon ehtinyt käymään, joten sain lukea...itseaiassa 11 postausta. Olen todella alkanut katua töihin menoa, eihän tässä jää enää mihinkäänkivaan aikaa.
VastaaPoistaKiitos tuhannesti paketista, sinnittelen (yritän siis) jouluaattoon. Meillekkin koirat on tulleet vahingossa, kun ovat kotia tarvinneet, niin se menee luontevasti, jos sitä alkais kaikkea suunnittelemaan niin kauheasti, eihän tässä elämässä koskaan mitään tapahtuisi :) En oo kuullutkaan että Eva on karannut vihannesosastolle :)) vähänkö nauroin. Eva on ihana...Mä olin just ompeluseuran joulusaunassa, nyt nukkumaan, että jaksaa huomenna nousta töihin. Öitä ja halaus.
Keimo näkisi sen asian niin, että jos Harri on shebakissa, niin se saisi tuoda töitä kotiin :)
PoistaKiitos myös satatuhannesti paketeista, toivottavasti se kirje löysi perille ainakin jonnekin. Teillekin on kuitenkin aina kotiutunut kivoja koirayksilöitä. Miten sen Vilma-koiran kanssa kävi?