 |
| Naimisiin 9.10.1999 |
Asukkaat kahdeksan ja yhdeksän
Koirat, autot, koti, naimisiin ja lapset. Aika kulunutta.
Onneksi minä kosin tekstiviestillä ja Keimo unohti suudella alttarilla, jottei ihan käsikirjoituksen mukaan.
Me olimme luokkakavereita ja alettiin olee yläasteen ysillä. Vuosi yheksänyks.
Mietin usein, että miten ihmeessä me oikein olemme onnistuneet saamaan lainaa, ostamaan talon, käymään töissä, remontoimaan, rakentamaan, maksamaan laskuja, käymään kaupassa, valmistamaan ruokaa, lisääntymään, pitämään lapset hengissä ja elämään niinkuin aikuiset ihmiset elää,
sillä me olemme loppujen lopuksi aika pöljiä.
Äävyh Auluoj ellikiak.
Ihania ootte. <3
VastaaPoistaHyvää joulua, kohta nähdään!
Nähtiin, joulupuuron merkeissä. Kiva kun kävitte.
PoistaAanahi auluoj! Sotiik atsiretnelakuluoj. Ilo avik ätsääp elliet 'näälyk'! :)
VastaaPoistaAvik nuk tiväk! Näädhän saat. :)
PoistaHyvää Joulua! Oli kiva seurata joulukalenteriasi :) Ja mielelläni luen blogiasi jatkossakin!
VastaaPoistaErittäin kivaa, kun sain sinut lukijaksi. Käydään jatkossa vuoroin vieraissa. Kivaa joulunaikaa.
PoistaKiitos mahtavasta joulukalenterista =) Mä niin arvasin, että olette Keijon kanssa vikat!-No älä-! Onko hääkuva otettu Kaunisnurmessa SEN kuuluisan merkatun puun juurella? Joulunloppuja toivottelee siskosi äiti;-)
VastaaPoistaHahaaa, vähän aikaa löi tyhjää kenen kirjoittama kommentti oli kun äiti sanoi ettei ollut sen. Tai jos rehellisiä ollaan niin äiti sanoi että "no et sie nyt tajua kenen kirjoittama toi oli?" kunnes välähti. :D
PoistaOnneksi Tiian kommentti oli tuossa, muuten olisin ollut ihan pihalla, että kuka se tietää Kaunisnurmen koivusta.
PoistaMutta tuo kuva on otettu Iitin hautausmaan koivun vieressä. Pitäisi käydä siellä muistelemassa jonain päivänä. Siitä on kohta kakskymmentä vuotta, huh.
Siis siitä Kaunisnurmen koivusta, ei hautausmaankoivusta.
PoistaTää oli jotenkin vaan niin ihana kirjoitus, hekottelin täälä ääneen ja nöykyttelin. IHmettelen nimittäin itse välillä ihan samaa :)
VastaaPoistaNiin just, kun musta tuntuu todella udein, että mä ikäänkuin leikin kotia ja sitten säpsähtelen välillä hereille, että oho, mua seuraa muutama lapsi paikasta toiseen ja joista vain ja ainoastaan minä olen vastuussa.
Poista