Viides luukku

 Lastenhuone

Tai ensin se oli Keimon ja minun makuuhuone.

 Puolet vanhan osan yläkerrasta oli aluksi kylmää vinttitilaa, joka sitten eristettiin ja yhdistettiin pikkukammariin.

Lattia on ponttilaudoitettu ja vahattu, seinä- ja kattopanelit maalattu 

ja osassa seinää maalattu sabloonatapetti (oma malli). 

 Keimo rakensi viistokaton alle kaapit. 

Remonteissa mentiin vanhalla kaavalla; Keimo teki pohjat ja minä pinnat. (Jos minä olen pinnallinen, onko Keimo pohjallinen?)

Me muutimme Keimon kanssa uudelle puolelle sen valmistuttua noin vuonna...apua, 2007(?) 

ja lapset saivat vallata vanhan puolen.

Nyt siellä nukkuu kolme tyttöä ainakin toistaiseksi vielä sopuisasti. Kun Kepellä on sellaisia kausia, että ääntä riittää illasta aamutunneille, Kasse ja Tuppe vain nukkuvat. Nukahtaminen on kuulemma hankalaa silloin, kun tutut äänet ympäriltä puuttuvat. Toivon, että näin jatkuu vielä pitkään.

Huone on melko pieni, viistokatot vievät lisätilaa, mutta kuitenkin jollakin tapaa huone on lasten mielestä jännä. 

Siitä on moneksi.

Tuosta ikkuna-aukosta (ennen ikkunaa) on kömmitty muutamaan otteeseen sisälle, kun avaimet on ollut hukassa.

Kuva puhuu puolestaan.

Tyttöjenhuoneen ovenpuolikas.

Sängyt ja pikku yöpöytä ovat Keimon kädenjälkeä, minun maalaus. Verhon taakse voi piiloutua nukkumaan.

Puolapuut Kepen puolen ja Kassen ja Tupen puolen jakajana. 

Kepen päästävedettävä sänky pilkistää oikealta.