6.12.2012

Kuudes luukku


Kellari
Kun ostimme talon, tämä kellari oli hautautunut pihlaja-angervon sisälle takapihan nurkkaan. Kasvillisuutta oli niin paljon. ettei kellaria päässyt 20:tä metriä lähemmäs. Tämän lisäksi oviaukon edessä makasi iso valettu betonilaatta sekä paljon maa-ainesta.

Kun talon laajennusrakentaminen alkoi vuonna 2003, aloin kaivaa kellaria esille. Sain kätevästi rappusiin ja paikkaukseen tarvittavat laastit, kun betonimylly pyöri pihalla lähes päivittäin. 

Toisena kaivuupäivänä alkoi ovensuu ja vanhojen rappusten paikka hahmottua. Maa-aineksessa oli kaikenlaista roinaa lasipulloista muovipusseihin. Siksipä en yllättynyt, kun sieltä löytyi pieniä luunpalasia, joiden kuvittelin olevan jostain kissavainaasta peräisin. Lajittelin "rojut" pihamaalle ja kärräsin maa-aineksen omenapuun juurelle. 

Vähän syvemmällä sitten luita alkoi kuitenkin olla jo siinä määrin enemmän, että minäkin heräsin sitä ihmettelemään. Piirtelin mielikuvaa luiden omistajasta – valtavasta lemmikkikoirasta – edelleen kaivauksia jatkellen. Reisiluun löydettyäni tuli sellainen jännä tunne, että tämä täytyy jakaa jonkun kanssa. 
Hain Keimon ja näytin löydöksen, hidastin kaivuutahtia ja otin pistolapiota pienemmän työkalun käyttöön.
Puhelinpalaveri tutun eläinlääkärin kanssa vakuutti minut siitä, että solisluu ei kuulu koiran anatomiaan.

Tänä mieleenpainuvana perjantaina soitin mieleenpainuvan puhelun poliisille.




Hyvää Itsenäisyyspäivää ja rauha hänen sielulleen.

7 kommenttia:

  1. Hui! Luulen, että muistan lukeneeni tuosta jostain lehdestä silloin. Olen kyllä pari kertaa ollut arkeologisilla kaivauksilla keskiaikaisella hautausmaalla. Mutta omasta pihasta en onneksi ole luita löytänyt. Oma kellari olisi kylläkin kiva.

    Hyvää Itsenäisyyspäivää.

    VastaaPoista
  2. Voi vitsi, vähänkö oli hauska nähdä noi lehtijututkin asiaan liittyen. Aiemmat höpinät jutusta palasivat taas elävästi mieleen ja värittyivät vielä uudella tavalla tuon uutisoinnin nähtyäni. Tää on kuin suoraan jostain (melko hyvästä) elokuvasta tai kirjasta tämä kertomus, aika huikea! t. N

    VastaaPoista
  3. Hyvää itsenäisyyspäivää nti etsivälle och hela familjenille!

    VastaaPoista
  4. Oho, aikamoinen juttu! Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
  5. Kiitos, hyvää Itsenäisyyspäivää vielä kaikille! Musta oli itsekkin kiva lueskella noita juttuja pitkän ajan jälkeen. Lapsetkin ovat nähdeet nuo kuvat, mutta uskaltavat kuitenkin käydä hakemassa pimeässäkin kellarista mehua. Pistän ne asialle, kun itseäni hiukka jännittää.

    VastaaPoista
  6. Hui, olipa karmiva löytö. Ja jäi näköjään arvoitukseksi. Mutta kellarista tuoli lopulta hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä enää oikein muistakaan tuota. Ajatus siitä, että alue on ollut joukkohautapaikka, on arveluttava. Mihin sitä lapionsa upottaa...

      Poista