Raput
Silloin, kun ostimme talon vuonna 1997, raput menivät yläkertaan elintasosiiven pesutiloista tikapuujyrkästi vinttikylmään tilaan, josta oli käynti pieneen makuukamariin.
Yläkerran kylmän vinttitilan remontoinnin jälkeen muutimme kulkutien olohuoneen makuualkovin kautta yläkertaan.
 |
| Toiset raput 2002. Kepe syntyi parin viikon päästä. Oikealla seinällä näkyy vanhojen rappujen tuloaukko. |
Laajennuksen yhteydessä tuli muutos taas ajankohtaiseksi (n.2005), sillä yläkerran makuuhuoneesta puhkaistiin seinä (taikka katto) uuden osan makuuhuoneeseen ja kulku näihin huoneisiin oli jouhevinta pienen eteisen kautta. Purimme uusien rappujen tieltä pienen komeron, jonka sisältä paljastuikin vanhojen ja todennäköisesti alkuperäisten rappujen jäljet. Vaeltelevien rappujen ympyrä sulkeutui lopulta.
 |
| Alkuperäisten rappusten jäljet paljastuvat. |
Uusien rakennuslakien velvoittamat huonekorkeudet asettivat haasteita uuden ja vanhan liitoksiin. Jotta katon harja saatiin säilymään vanhan osan kanssa samalla tasolla, uuden osan lattiatasoa oli laskettava vanhan osan lattioita alemmas. Tämän vuoksi lasten huoneesta tullaan puoli metriä alas minun ja Keimon makuuhuoneen tasolle, raput alas keittiön ja olohuoneen tasolle ja taas raput alas uuden puolen kuistille.
Muistan, kun maalasin vuonna 2007 rappujen viimeistä maalikerrosta. Olimme lähdössä viikoksi kesälomareissuun, auto tavaroilla pakattuna lähtövalmiina. Keimo odotteli ulkosalla kahden lapsen kanssa, kun minä vedin maalia pintaan. Ajattelin, että nyt tulee kerrankin hyvää jälkeä, kun saa vetää kaikki kerralla, eikä kukaan häiritse kuivumista viikkoon.
Kun sain homman päätökseen, Keimo tuli siihen tuskailemaan, että Nunnua (Kassen elintärkeä unilelu) ei löydy mistään pakatuista tavaroista. Ikkunasta kuikuilimme sisälle ja niinhän se sitten oli, että olohuoneen lelulaatikosta se pilkisti. Eipä siinä auttanut, kun kulkusiltaa virittelemään ja paikkausmaalaamaan.
 |
| Vanha eteinen, josta käynti vessaan, uuteen eteiseen, yläkertaan ja keittiöön. |
 |
| Vanha valkoinen ovi on Espoon kartanon työläisten asuntolasta poistettuja. |
 |
| Ylös oikealle mennään lastenhuoneeseen ja vasemmalle vanhempien makuuhuoneeseen. Vanha sähkökaappi on"koteloitu" laudoista rakennetun kaapin sisään. |
 |
| Näkymä lastenhuoneesta. Jokainen lapsi on pyörinyt ainakin kerran nämä alas. |
 |
| Vanhempien makuuhuoneen ovi. Ovi siirrettiin alhaalta eteisestä yläkertaan. |
Hei, onpa ollut hauskaa seurata tätä kautta teidän perheen kuulumisia. Salaa olen kateellinen teidän talosta, oikeestaan molemmista :). Meillä kun tuon unelmien talon etsintä edelleen jatkuu ( ollaan etsitty kohta 3 vuotta). Hauskasti kirjoitat ja jotenkin tuntuu että ollaan muka yhteydessä kun täältä voin lukea teidän tekemisiä :) Voishan sitä varmaan muutenkin olla yhteydessä vai kuinka ?
VastaaPoistaJanika
Kiva kuulla sinusta ja hyvä, että olen yhteydessä kaikkiin tuttuihin edes jollain tavalla. Tietenkin voisi nähdä muutenkin. Tervetuloa vaikka tänne!
VastaaPoistaKyllä se talo vielä löytyy. Joskus löytyy, vaikkei pitänytkään, kuten meillä tapahtui.
Meidän naapurissa on muuten tosi kiva talo myynnissä :)
Meillä on niin tiukat rajat tällähetkellä mistä sitä taloa etsitään tietyllä budjetilla :) se hieman harventaa ehdokas listaa. Neliöt vaan meinaa loppua tämän hetkisestä. Ensi vuonna keskimmäinen aloittaa koulun ja tarvitsee oman huoneen. Ja mikä kamalinta mun pitää palata töihin ja nuorin menee hoitoon:( Jäisin niin mielelläni kotiin...
PoistaNiin ja siitä hevosesta olen todella kade, pirskatti ! Tahtoo myös :)
VastaaPoistaNiin...kerran hevostyttö, aina hevostyttö. Sekin aika koittaa, älä luovuta!
PoistaKiitos, kun kävit luonani vierailulla. Sinulla on tosi mielenkiintoinen blogi myös. Me asuimme monta vuotta vanhassa omakotitalossa, jota laitettiin pikku hiljaa kuntoon, mutta pari vuotta sitten muutimme kerrostaloon. Kaikki tuntuu kuitenkin jotenkin niin tutulta. Tuo riukuaitaprojekti on mahtava, olen aina haaveillut sellaisesta.
VastaaPoistaJa huomasin myös, että olet ilmeisesti Etlarissa kolumnistina? Tuttu lehti, sillä olen sieltä päin kotoisin :)
Olitpa nopea :) Taloprojektit ovat aina kiinnostavia vaikkei niiden keskellä eläminen ole aina niin hohdokasta. Nyttemmin olen kyllä oppinut siitä nauttimaan, kun kiirettä ei ole.
PoistaKolumnit Etlariin loppuivat syksyllä, harmi vain. Tämä blogi toimii nyt "pöytälaatikkona" minulle, jospa taas joskus saan suunvuoron muuallakin.
Hei Tenu-..!(muistatko loppuosan:)?)Pääsin ahmimaan suoraan 4 luukkua, on taas menty pää kolmantena jalkana kaiken maailman partiotapahtumissa, kun polvi kestää taas paremmin :) kyllä sitä osaa taas (ainakin vähän aikaa) arvostaa tervettä jalkaa kun ei kävellyt viikkoon ja veti särkylääkettä kaksin käsin. Ihania vanhoja kuvia, C:kin oli ihan hassun näköinen! Mutta sinä näytät kyl yhtä nuorelta kuin 11-vuotta sitten. Ja teidän ovet ihan mahtavia.
VastaaPoistaHahaha. Muistan muistan. Mulla lukee vieläkin puhelimessa Anukassi. :D Mahtavaa, et polvi on kunnossa ja toivottavasti pysyykin.
PoistaOnneksi on tollaisia kavereita, joilla on vaaleanpunaiset lasit päässä. Pysyn tässä ajatuksessa nyt, etten ole muuttunut yhtään.