12.12.2013

Teurastamo (12.)



Sipin tämänpäiväinen vaelluskohde on hieman hämmentävä. Vaikken syö lihaa, olen silti jollain tavalla tyytyväinen, että meiltä Kausalasta löytyy pienteurastamo. Karua sanoa tämä ääneen, mutta hevosenomistajana teurastamon läheisyys on hyvä asia. Tänne päättyy monen rakkaan ja uskollisen hevosystävän elämä ja silloin, kun sen aika on ja silloin on hyvä, että toiminta on mahdollisimman nopeaa ja mutkatonta. Piste.

7 kommenttia:

  1. Meillä ei ole muita eläimiä, kuin Niilo-hauvani, mutta olen miettinyt, että toivottavasti osaan sitten, joskus ajoissa päästää irti....vaikka ajatus tulevasta saa jo nyt vedet silmiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa se ei ole kellekään. Täytyy tähän väliin kertoa väliaikatietoja, että Iivari voi nyt ihan hyvin, vaikkei ihan täysin oma itsensä ole vieläkään.

      Poista
  2. Itse syön ihan periaatteesta säännöllisesti hevosen lihaa, ihan siksikin, että teurastamot ottaisi hevosia vastaan, jos lihalle on jonkinlaista kysyntää. Hevosia on paljon ja kyllä se on monelle hevosen omistajalle ongelma, mihin ruhon lykkää, jos ei vaikka ole omaa maata mihin haudata, joten hevosia vastaanottavat teurastamot on ihan kullanarvoisia, niin karulta kuin sen tosiaankin kuulostaa. Kotimaisen hevosenlihan syöminen on mielestäni myös paljon eettisempää, kuin monen muun lihan. Itse ainakin tiedän, että oma hevoseni elää huomattavasti onnellisempaa ja lajinmukaisempaa ja terveempää elämää, kuin tehotuotantoeläimet. Joten siksi siis, hevosen liha päätyy meillä säännöllisesti lautaselle. Vaikka olenkin huomannut, että lihaa syövät työkaverit puistelevat päätään, että miten pystyt syömään HEVOSTA, mutta vastaan, että mielestäni se on paljon eettisempää kuin tehobroilerin syönti, että ihan hyvin pystyn. Hevonen ansaitsee nopean ja kivuttoman ja asiantuntevan lopun ja sen saadakseen on meikäläisenkin hyvä tukea hevoslihan kauppaa, jotta on tarvittaessa mahdollisuus se omakin polle teurastamoon kiikuttaa. Ulkomaisesta huonosti kohdellusta, lääkkein pumpatusta ja rääkäten kuljetusta hevosesta ja sen lihasta en sitten enää olekaan samaa mieltä, mutta täällä meillä Suomessa hevoset on onneksi varmasti lähes aina paljon paremman elämän eläneitä, kuin tehotuotantoeläimet. Ugh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan samaa mieltä olen. Olen joskus ajatellut jopa niin, että kun omasta hevosen viimeinen etki koittaa, otan lihat itselleni ja vaikka sitten syön ne, kun ne jonkun suuhun kuitenkin menee. Enpä sitten tiedä miten suu pannaan, kun parikymmentä yhteistä vuotta on takana...

      Poista
    2. Olen harkinnut ihan samaa, että olisihan se jotenkin kivempaa käyttää "kunnialla" kuin kenen tahansa pöydässä tai koiranruokana. Mutta en tiedä pystynkö. Toisaalta ehkä sitäkin voisi ajatella viimeisenä palveluksena ystävälle. Voi silti olla, että sitä ei pysty vaan suuhunsa työntämään, vaikka kuinka yrittäisi.

      Poista
  3. Asiallinen paikka, hyvä kohtelu kaikille. Ja hyvää lihaa sieltä saimme, omaamme söimme.

    VastaaPoista