x=(x+y-x)/y=y

Sanomistahan niistä minun remonttipuuhista tuli. Kyseessä oli ilmeisesti liian spontaani teko keskellä toisen turvallista arkea, mustasukkaisuutta, omistushalua, ammattilainen amatööri -vastakkainasettelua ja sen semmoista. Vietettyäni pari päivää imperiumin ja loiston kaihoisessa, kylmän sodan kaltaisessa jännitteisessä ilmapiirissä, tilanne raukesi neuvottelujen kautta (tekstiviesti), jonka seurauksena molemmat osapuolet hyväksyivät ratifioidun sopimuksen asoiden kulusta.

 Keimon taipumisesta huolimatta, jota ajoittain saattoi innostukseksikin luonnehtia, remontin luonne pysyi hänen toivomuksestaan kevyenä. Siksipä olemme saaneet nimittää sitä vain faceliftiksi, 

jotta muistanmme kyseessä olevan vain piskuinen ehostus, eikä mikään rrrremontti. 

Voi niitä kertoja, kun joku viattomana erehtyi kysymään vaikkapa että, isi milloin tää remontti loppuu taikka ei tällänen pienikään remontti ihan ilmaista ole tai mukavaa yhdessäharrastamista tää remontointi, niin aina sai kuulla kunniansa että MUISTAKAA NYT, SE ON FACELIFT!!!

Rajaton vallankäyttö ja sanojen rajoittamiseen liittyvät pakotteet aiheuttivat aluksi etäisyydenottoa, jopa maineen menetyksen pelkoa, mutta viimein saimme itsemme ängettyä samaan ylähuoneeseen ja saatoimme jopa keskustella aiheesta kevytmielisesti, lähes vitsaillen. 

Muista aina jatkossa:

     (naisen idea + miehen idea – naisen idea)

        naisen idea =    –––––––––––––––––––––––––––––––––––  = miehen idea          

  miehen idea

x=(x+y-x)/y=y 

           

Sananvaltias purkaa.

Naulojen nyppimistä.

Liftauksen haitat.

Laatat siististi irti…ja tuuma seinästä.

Kalsarimaalaaja. Uudet laatat seinässä ja nyt myös ikkunan ympärillä. 

Kun saan päätyseinän tapetoitua, kuvaan koko keittiön.

Katselimme illalla uutta ilmettä, emmekä oikein huomanneet eroa. Se on ehkä hyvä merkki kotoisuudesta. Vanhaa keittiötä voi katsella täällä.

Lipsahti lisää

Moikka Keimo ja terkkuja sinne töihin. 

Vähän kokeilin tuosta ottaa enkä voinutkaan lopettaa. Yöpaita päällä, naama kipsipölyssä ja kainalot hiessä. 

Nyt lähdemme lasten kanssa hampurilaisille ja maalin ostoon (olisi tarvetta myös tapetille,
kellään ylimääräistä mitään 12 neliölle?)

Morppa. 

P.S. Tu kotiin, en jaksa nostaa kaappeja takaisin seinälle ja oven edessä on kasa purkujätettä.

Seinästä revitty

Lähetin Keimolle viikko sitten töihin WhatsApp:ssa ylläolevan kuvan. 

Näin:

Minä: Jos on mietityttänyt mitä tuolla alla on. 

Keimo: Mitä ***tua?

M: Ajattelin alkaa keittiöremppaan tässä joku päivä.

K: Just just, eikös tälläsistä ois hyvä vähän puhua etukäteen ennenkuin seinän purkaa.

M: Öööö…No anteeks. Mä en tienny, että sä haluat säilyttää ton lateksilla pinnoitetun kipsilevyn. Sen kyllä saa varmasti vielä paikattua.

K: En mä mitenkään ***tuuntunu ole, lähinnä että ois kattonu jostain muusta kohdasta jos vaikka sen levyseinän säästää ja tapetoi tai jotain. Mut nyt se on vähän niinku pakko tehdä samantien. Meinaan se remontti.

M: Ajattelin sen raakalaudoituksen maalata ja ulkoseinissä säilyttää pinnan/tapetoida/kaakeloida. Ja nättihän toi on noinkin. 

Nykykodin keittiö on kestänyt silmää kaksitoista vuotta. Kauankohan se (silmä) kestää revittyä seinää. 

Kevyttä lukemista

Multaan upposi kolme eri tomaattilajiketta, paprika, purjo, ruusukaali ja lapsille kesäpaivänhattu. Ne itää hurjan nopeasti. Kevät on jo muka.

Sain villapaidan valmiiksi. Se oli melkein vuoden projekti. Olen helpottunut, kun vapauduin sen tekemisestä viimein, vaikka tulos oli keskinkertainen. Nyt neulon pipoja kuin kaunokirjallisuutta pitkään kestäneen opiskelun palkinnoksi.

Lapset istuvat seuraani ja tekevät lankajäämistöstä "kauppaan tuotteita". Kasse innostui virkkaamisesta nyt oikein kunnolla. Hänellä on "Prätsien pipotehdas" ja Tuppe sormivirkkaa kaulaliinoja. Erimainio iltapäivän nollaushetki. 

Terve – nyt haluan kuninkaaksi!

Fiksaationi Paavo ja Vuokko Väyrysen mukiin ei ole poistunut. Olenkin joutunut näinä presidentinvaalien jälkeisinä karvaina vuosina turvautumaan kuninkaalliseen lohtumukiin, sillä Paavoa lainatakseni Vuokko & Paavo -mukit ovat säilyttäneet rahallisen arvonsa, enkä tällaisena maallikkona ole voinut kuin uneksia Hänen Arvokkaasta Mukista. Ja kuten kuvitella saattaa, nämä vuodet ovat olleet piinaavia ja vääräuskoisuus on vaivannut kahvihetikiäni pienen kalossissa pyörivän kulmikkaan kiven lailla. 

Mutta tuli se päivä, jona Hän kohtasi minun, pienen huolestuneen kansalaisen, murheen. Hän, itse Paavo, löysi pikkuriikkisen blogini (googletettuaan jälleen kerran silkasta mielenkiinnosta nimensä), kumartui sen puoleen, korjasi kaksiteholasiensa asentoa ja luki. Vaikka Paavo nopeasti oivalsi tekstissä piilevän hätähuudon, kuten hänenlaiselta korkeaotsaiselta ihmiseltä voi odottaa, eksyi hän huomaamattaan harhailemaan useiksi tunneiksi Vehkosuon värikkääseen maailmaan. Ilta painui jo yöksi, kun Paavo vihdoin havahtui ja muisti tehtävänsä. Välittömästi hän otti puhelun agentilleen ja käski tämän painua myöhäisestä ajankohdasta huolimatta toimistolle, jossa tämän tuli hetimiten alkaa toteuttaa  sensaatiomaista missiota:

(*)

 "Nyt tarjolla on muki, jossa esiinnyn kuninkaana. Pyrin ”kuninkaaksi” – äänikuninkaaksi, kulkureiden kuninkaaksi, kukkulan kuninkaaksi ja kuningaspossuksi."

Vaikkapa näin.

* Näinkin voisi olla

Ei sitäkään vertaa

Niin ne vaan lomapäivät alkavat ja loppuvat. 

Vehkosuolla olisi voinut viettää leudon sään puolesta vaikka koko viikon, 

mutta oleminen kutistui ainostaan yhdeksi päiväksi. 

Ei se mtn.

Paikat olivat pysyneet jokseenkin entisillä paikoillaan.

 Lähdeojan ylitys tehtiin massiivisen jäälautan päällä. Sorkan jälkiä siellä täällä. Ruokakomerossa oli niukasta tarjonnasta huolimatta vietetty hiirien festareita. Osa oli tehnyt tarpeensa mitä mielikuvituksekkaampiin paikkoihin, siisteimmät perustaneet bajamajan rikki jäätyneeseen oluttölkkiin. Rakastavaiset silpunneet pesänrakennustarpeita H&M:n kuvastosta. 

Porin-Matti ja keittiön liesi veti heti. Riemukkaampaa, kun on pahimpaan varautunut. Siellä ritilän päällä soijamakkaroita paistellen ja kahvivesiä keitellen tiesi saman tien, ettei sopeutuminen tähän maailmaan kestä sitäkään vertaa.

Metsänreunaan viksahtanut paja oli minun projekti, jonne Keimokin eksyi muutaman puun kumottuaan. Tyrkkäsin nuotioon mätää puutavaraa ja siivosin sisältä rautaromua selkeämmäksi rykelmäksi. Takaosan ahjon rapautuneen perustan tasoitin pohjalle. Täällä on joskus taottu rautaa; heloja ja hevosenkenkiä. Vanha puinen puimakone oli tiensä päässä – haperoista osista jäi muistoksi vain puiset rattaan lavat. 

Viimeisillä voimillaan koneen lankut antoivat saunaamme lämpöä.

Pajasta haluaisin laiduntaville eläimille suojan, oli ne nyt sitten lampaita tai hevosia. 

Pienellä laajennuksella laidun ulottuu metsän reunaan ja pajalle, josta on mahdollista hakea helteellä ja sateella suojaa. Paja on kovasti vinksahtanut, toiselta sivulta alahirret täysin lahonneet ja päädyistäkin lähes läpimätiä. Ristikkäistä tukea ei käytännössä katsoen ole enää jäljellä. 

Suoristus aloitettiin vetämällä liina vastakkaisen puolen poikittaisesta ylähirrestä pajan läpi puuhun ja kiristämällä. Sitten lahovaurioisen puolen kulmahirren alle tunkkaamalla harkko ja pari pönkäpuuta tueksi. Se sai riittää tällä kertaa.

Vinossa

Suorassa

Edesmennyt puimakone matkalla saunaan.

Heppasynttärit

Jopo-tunnelmissa synttäriaamuna.

Kassen heppasynttärit sujui kivasti. Ja nopeasti, sanoi synttärisankari juhlien päätyttyä, kun pitkän odotuksen jälkeen oltiin päästy viimein asiaan. Aamupäivä kului verkkaisesti, kelloa tuijotellen ja huokaillen, onneksi kuitenkin uuden Jopon satulassa istuskellen.

Iivari oli hankkinut teemaan sopivan kurakreemin, jota puunaten kaikki pääsivät hoitamisen makuun. 

Maneesiin katettu pöytä oli täynnä helppoja herkkuja ja juomaa litkittiin kierrätetyistä jugurttipurkeista. Vuorot sovittiin hartaasti neuvotellen, jonka jälkeen odottelu oli jännittyneen hykerryttävää. Jokainen sai pompata "punttauksella" selkään, ratsastaa vikellysvyön kahvasta kiinni pitäen ilman satulaa liinan päässä käyntiä ja ravia ja lopuksi ratsukko valokuvattiin muistoksi heppasynttäreistä.  

Tallissa ja hevosten seurassa piti muistaa sääntöjä. Rauhallinen liikkuminen ja keskustelu, yleensäkin käyttäytyminen hevosen tapoja kunnoittaen – lainalaisuudet, jotka eivät tavallisesti päde tyttöjen synttärijuhlilla. Normaalisti on tapana ilakoida kiljuen, pomppien, hihkuen, loikahdellen, räpistellen, supatellen ja kaikkien muiden hevosen mielestä epäloogisten elehdintöjen kera. 

 Hienoa, että saimme maneesin käyttöömme (kiitos Olga ja kiitos myös Ira vikellysvyön ikuisuuslainasta).

 Olen myös erittäin tyytyväinen välillä niin pöhkön Iivarin kärsivälliseen ja maskottimaiseen käyttäytymiseen. Sen olemuksessa oli selvästi havaittavissa "ettei nyt sattuisi mitään" -varovaisuutta. Se ei uskaltanut ottaa askeltakaan oma-aloitteisesti ja sitten kun lupa tuli, ihan varovarovasti, ettei kaatuisi kallis lasti… 

Maistuuko hedelmäaakkonen?

Kieuntaa

Olemme heränneet tänään ilman herätyskelloa. Ensi viikolla meillä on koko perheen yhteinen talviloma. 

Kukaan ei mene töihin, kouluun tai harrastuksiin kellon lyömällä. 

Kasse täyttää yhdeksän huomenna. Hän on saanut luvan kutsua muutaman kaverin heppasynttäreille, mihin sisältyy hevosen hoitoa, talutuksessa tai liinan päässä ratsastusta sekä herkkujen syöntiä. 

Ajatuksia itämään

Rustasin maltillisesti siemenvihkoseen siementilauksen ja tilasin viikko sitten tarvitsemani pussit. Lajit pitää olla sellaisia, joita varmasti syödään suoraa maasta sekä säilötään talvea varten. Tarpeet selviää vain useiden vuosien kokeilulla.  

Punajuuret onnistuivat hyvin viime kesänä, niitä lisätään. Punajuuria syötiin jo kesällä paljon, eikä säilykkeisiin jäänyt paljoakaan. Yksi purkki taitaa neljästä olla jäljellä. 

Porkkanoita oli ehdottomasti liian vähän säilöttäväksi asti. Sain onneksi ison säkillisen luomuporkkanoita, joista on tehty näihin päiviin asti ruokia. Porkkanat ovat säilyneet kellarin lattialla säkissä melko hyvin. 

Lanttu vaihtui viime kesänä pienen kommunikaatiokatkoksen vuoksi nauriiksi, jonka pieniin sirkkalehtiin pesiytyi kuoriainen. Tulevana kesänä lanttu on lanttua. 

Mustajuurta sain vain höysteeksi, yritän uudestaan isommalla määrällä. 

Maa-artisokka jatkaa toisessa paikassa. Niistä tehty keitto oli taivaallista. 

Avomaakurkkua samalla mitalla, kuin viimekesänä – päivittäin pöytään satokautena. 

Sokeriherne vaihtaa paikkaa köyhän maan rikastukseksi ja salkopapu saa jatkaa samalla paikalla, 

jossa tuet on valmiina.

Persiljalle ja pinaatille sekä joillekin yllättäjille jätän tyhjää tilaa.

Uutena kokeiluna laitan juuripersiljaa, jota voi laittaa tuoreena ja kuivattuna keittoihin sekä kaksi lajuketta kaalia myöhäisempää korjuuta varten (kerroksittain voisi kylvää sinapinsiemeniä tuholaisia varten).

Tomaatti pääsee seinän viereen laatikkoon (Outdoor Girl menestyi hyvin viimeksi ulkona) yrttien viereen. Voi olla, että siirrän yrtit ulko-oven lähelle, josta niitä tulee paremmin käytettyä.

Härkäpapu ja peruna menee pellolle, jos saamme sen käännettyä hyvin. Niitten paikat pitää vaihtaa päikseen. 

Syksyllä aloittamiani laajennuskaivuita pitää jatkaa heti, kun maa sulaa. Kasvimaa pitäisi myös aidata – en usko, että eläimet pysyvät tuurilla pois toista vuotta. Omat kanat voisi päästää myös huolettomammin juoksentelemaan, eikä kasvimaa joutuisi niin pahasti Pöpin paimennuspolun jalkoihin.

Kotona aloitan esikasvatukset maaliskuussa. Pitkän esikasvatuksen vaativia lajeja ei ole montaa. Myöhemmin keväällä sitten kurkkua ja papua. Keittiön piironki saa siirtyä ikkunan eteen kasvualustaksi eteläikkunalle. Saa nähdä onko viime vuonna istuttamani parsa selvinnyt talvesta ulkona.

Vuosisuunnitelma 2

Elastisen varaslähtö

No mitä kuuluu?

Sitä, että kukko Elastinen on alkanut kiekua, vaikka sovimme että sooloilut aloitetaan vasta sitten, kun he (kanaheimolaiset) ovat siirtyneet Vehkosuolle. Tipusisko Dodo on onneksi miehistyneen veljensä rinnalla keskittynyt vähemmän metelöintiin ja enemmän munimiseen. 

Dodo ja Elastinen

Kolmoset: Niina, Liina ja Linna

Munii

Pinnan alle kuuluu turhautumista omaishoitajuuden rintamalla. Voisin tästä avautua pitkän kaavan mukaan, mutta kohoavan verenpaineen pelossa raotan vain pikkuriikkisesti asiaa. Kehitysvammaisen lapsen kotihoito on minulle itsestään selvä ja tärkeä asia. Nyt aina vaan laajenevat sairaanhoitopiirit ja erityishuollon kuntayhtymät, eli isommat rattaistot ja kangistuneet byrokratiat ovat tehneet kehitysvammaisten lasten perheiden tukitoimien hoitamisen sen verran kasvottomaksi, ettei ketään lopulta enää kiinnosta miten, missä ja millä hinnalla lapsemme hoito järjestyy. Tuoko supistuneet tukitoimet oikeasti säästöjä, jos perheet väsyy lasten hoitamiseen kotona ja tulos on niin sanottu laitoshoito? Koska emme voi kohdistaa ahdinkoamme muutoksen aiheuttaneelle taholle suoraan, meidät ajetaan alisteiseen asemaan, jossa vaihtoehtoina on:

a) alistua riistoon, yrittää kykyjensä mukaan hoitaa lasta kotona ja samalla luopua kaikesta vapaudesta elää normaalia elämää

b) taloudellisen ja henkisen paineen puristamana ja vasten omaa arvomaailmaa sekä tahtoa, luopua lapsen hoidosta kotona. 

Tämä on näiden kanssa jatkuvaa samperin taistelua, turhautumista ja voimattomuutta. 

Harri

Silti meille kuuluu ihan hyvää ja tavallista arkea. 

Sain siskolta postissa tänään uuden Grantan, jonka aiheena on Outo.

On outoa, että siskoni jaksaa aina minulle lähetellä kivoja yllätyksiä, vaikken ikinä anna mitään takaisin.

Outoa.

Hyvää matkaa siskolle New Yorkiin ja kymmenen vuotta kestäneen avioliiton juhlaa! 

Nyt on se päivä, kun saatte avata Tulevaisuuden Laatikon.

Siskon Facebook-päivitys

Ja maailmanrauhaa

Ken haasteen antaa, se haasteen kestäkööt, kuuluu vanha blogittajan sananlasku. 

Blogihaasteissa on vahän sama juttu, kuin vanhoissa kunnon ystäväkirjoissa ja niiden täyttämisessä; omahyväisellä tavalla kiehtoo kertoa itsestään, mutta nolottaa, sillä lukijat saattavat luulla omahyväiseksi. Yksi vastaaja katsoo epävarmuuttaan aiempien vastauksia, toinen suojautuu pistämällä täysin lekkeriksi. Kysymyksiä pitää miettiä hartaasti, että antaa fiksun mielikuvan (voi olla, että todellinen minä paljastuu ystäväkirjassa, ei todellisissa kanssakäymisissä). Harvoin se ensimmäinen ja rehellinen ajatus päätyy paperille.

Lempiväri: murretut (ota vastaus tosta kliseehyllyltä olehyvä)

Lempielokuva: indie-elokuvat (niin jalat-alta-viilee)

Lempieläin: kissa, koska olen itsekin sellainen, grrrrrr... (hahahah, kuolen ihan kohta nauruun)

Mikä haluaisit olla isona: onnellinen (ja maailmanrauhaa)

En kyllä ole kenenkään missään nähnyt toivovan maailmansotaa, kolmatta. Se olisikin ihan järjetön toivomus, vaikka maailmanrauhaa vähemmän utopistinen.

Mutta siis haasteeseen. Sen minulle osoitti ystävällisesti Karo-Liina. Koska talvea on vielä pieni siivu lusittavana ja Vehkosuo-elämän odotelu kuluu jäitä poltellessa, käytän aikani mielelläni yhden tyhjän blogisivun täyttämiseen vastaten seuraaviin kysymyksiin:

1. Lempiväri sisustuksessa

2. Design-esine/huonekalu, joka ei ikinä tule meille.

3. Hurmaavimmat henkilöhahmot TV:ssä

4. Suosikki leivonnassa

5. Blogisuosikit

1. Kun katson ympärilleni, näen valkoista, harmaata, turkoosia ja punaista. Niiden täytyy olla minun lempejä. 

(Vai, sittenkin murretut?)

2. Tällä tulotasolla ei yksikään nimekäs. Design voi olla tietysti myös oma design, jolloin sen tulo on mahdollista. Mutta, jos jotain voin sanoa mistä tahansa maailman asiasta varmasti, sanon sen, että vältän viimeiseen asti sanomasta mihinkään ei ikinä 

(siteeraten sanontaa: never say never).

3. Onko Bonderøvenin Frank hahmo? Jos ei, sitten Weeds -sarjan Andy.

4. En ole leipojamuija ollenkaan, mutta leivon leipää, pitsaa ja pannukakkuja. Kysymyken asettelu antaa sinänsä mahdollisuuksia, joten vastaan taikinapyörä.

5. Tässä kohdassa olisi tarkoitus haastaa uusia blogeja, mutta haastan vain yhden, siskoni, vastaamaan keksimiini kysymyksiin, jotka ovat mielikuvituksettomasti vain käänteisiä äskeisistä.

1. Ällöväri sisustuksessa

2. Design-esine/huonekalu joka tulee ehdottomasti meille

3. Epähurmaavat henkilöhahmot TV:ssä

4. Epäsuosikki leivonnassa

5. Blogi-inhokit (vaikeutan tätä hieman niin, että kiellän vastaamasta Alussa oli Vehkosuo)

Näihin tunnelmiin, 

Alussa oli Vehkosuon muija

Kuvat Kausalan junapysäkiltä: Keimo

Talliuutisia ja scapula-harjoituksia

Minä, Iivari ja yhteinen hiusväri.

Iivari selvisi toistaiseksi ähkystä, mutta vatsassa on mitä todennäköisimmin hiekkaa (aristaa vatsan alta). Käyttäytyminen on ollut sittemmin aivan normaalia, ruoka maistuu ja tulee ulos priimana, mutta tarkoitukseni on aloittaa Psyllium-kuuri ja/tai Chia-siemenet (odotelen tilausta), molemmat kuljettavat siis hiekkaa pois suolistosta. Minulla on pieni toive siitä, että hiekanpoisto vähentäisi epämääräisiä stoppeja laukkaharjoituksissa. 

Löysin koulusatulan tuttavan kautta (Passier Lenox) ja olen ollut oikein tyytyväinen siihen, joskin tuossa mallissa jalustinhihnojen etupainotteinen sijoittelu aiheuttaa lievää tuoli-istuntaa. Muuten satula on miellyttävä minun hanurille ja lähituntuma parempi kuin Cliff Barnsbyn yleissatulassani, joka taas toisaalta on vielä mukavampi istuskella.

Valmennuksia minulla on harvakseltaan, mutta jokaisesta kerrasta olen saanut pitkäksi ajaksi pureskeltavaa. Kotitallilla meitä on käynyt valmentamassa klassisen ratsastuksen ope Kati Henttinen ja pari tuntia olen käynyt Valmennustalli Keltin hevosilla Noora Nisulan opetuksessa. Olen todennut, että valmennukset muillakin, kuin omalla hevosella, ovat välillä paikallaan sekä monipuolisuuden että uusien näkökulmien toivossa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun homma oman hevosen kanssa polkee paikallaan (ei kuitenkaan piaffea), yksi tunti vieraissa piristää kivasti.

Ratsastuksessa tasapainoisen, elastisen, mukiinmenevältä näyttävän ja ennenkaikkea toimivan istunnan tavoitelu on elinikäinen projekti. Minun suurimpia olgelmia ovat satulaan hirttäytyvät polvet, levoton ja ajoittain kovakin käsi, oma sisäinen liian nopea tahti, joka vaikuttaa hevoseen kiihdyttävästi sekä ehkä itseäni eniten häiritsevä yläselän ja pään kumara asento. Tämän vuoksi olen ryhdistäytynyt (tai tavoittelemassa ryhtiä) ja ottanut ohjelmaan omat lapatukiharkat sekä rintalihaksen venyttelyt.  

Kuvan lähde: X

Olen kokeillut paljon erityyppisiä lapatukiharjoitteita, mutta ylläoleva on osoittautunut toimivimmaksi minun kohdalla. Liike vahvistaa samalla myös syviä vatsa- ja selkälihaksia.

Kaikki kuvat: Olga