Tiedän kuka istutti perunasi tänä kesänä

Aamut tuntuvat niin lempeiltä nyt, kun aurinko lämmittää. Silti kasvihuone ja kasvilaatikot kannatti sulkea yön viileydeltä suojaan. Ennen nukkumaanmenoa kuului metsästä kehrääjä-linnun pörinää. Vetääkö se henkeä ollenkaan? Hetken luulin, että joku lennättää dronea. Nykyaika hyökkäilee mielikuvitukseen. 

Lämpö kostautuu kuivuutena. Kaikki kasteluvesitynnyrit ovat nyt tyhjiä. Sainpahan ne samalla pestyä, mutta uusi vesi olisi kiva. Kaivossa on vettä, mutta sen pumppaaminen vie ylimääräistä energiaa ja aikaa. Löysin yhden vanhan kaivonpumpun letkuliittimen (30€), mutta myös ihan uuden (kuva alla) Nira-pumpun liittimen hintaan 35,90€. Säästyisi kävelymatka ja pumppaamiseen menevä aika, jos toinen pumppaisi ja toinen toimisi letkumestarina. Tätä menoa kyllä pohjavedetkin laskevat niin, että meidän ylämaalle kaivetusta kaivosta loppuu vesi ennen aikoja. Yleensä olemme päässeet syyskuuhun asti. 

Nira-pumpun letkuliitin.

 

Koska kesä on nyt päättänyt tulla, istutin kaikki tomaatin taimet kasvihuoneeseen. Minulla ne ei isoksi ole ehtineet vielä päästäkään. Kurkku oli selvinnyt niukin naukin kasvihuoneessa reilun kolmen päivän kastelematta ruohokatteen avulla. 

Avomaalle laitoin loputkin siemenet: jättikurpitsa, ufo-kurpitsa ja avomaakurkku. Osa juureksista on itänyt, mutta pienet sirkkalehdet ovat nyt porottavan auringon armolla. Oispa sadetta! 

Jaksan huvittua omasta soijapapuviljelmästä. Jos olisi maailman soijatuotanto minusta kiinni, niin nälkä tulisi. Ensin possuille ja sitten ihmisille. Lyhyt itseopittu soijanviljelykurssi johdatteli minut sellaiseen päätelmään, että istutin taimet liian myöhään maahan. Mutta koska istutuskelejä ei ollut aikaisemmin, olisi minun pitänyt aloittaa esikasvatus myöhemmin. Soija kasvaa herneverson tavoin melko nopeasti ja jos sen istuttaa maahan liian myöhään, se kellastuu, eikä tuota satoa. Se on myös todella arka kuljetukselle (katkeilee helposti). Ensi kerralla paremmin siis.  

Hoidin myös meidän perunat maahan. Katsos, kun se on ollut aiemmin Keimon homma ja tämän myötä olemme viime kesät nöyrästi kuunnelleet ja kehuneet HÄNEN älyttömän maukkaita perunoitaan. Ateriasta toiseen. Mutta kun perunankasvattajamiehelle koitti kolmas perunakesä, perunankasvattajamies alkoi tuskailla työn märää. Perunankasvattajamiehen piti saada maankääntökone. Ja kun koneet olivat kiven alla tai kalliita, Perunankasvattajamies jätti maan kääntämättä. Käsin kääntäminen oli perunankasvattajamiehelle liian työlästä ja eikä perunankasvattajamiehellä ollut sellaiseen aikaa. Niinpä Perunankasvattajamiehestä tuli ex Perunankasvattajamies. Ja sillä välin, kun entinen Pk-mies lähti katsomaan moottoriurheilua ja toipumaan henkisesti pelkästä ajatuksestakin kääntää maa käsin, hänen vaimonsa päätti astua ex Pk-miehen saappaisiin. Työn tehtyään Perunankasvattajanainen oli väsynyt, mutta tyytyväinen saavutukseensa. Homma tuli tehtyä juurta jaksaen, sananmukaisesti. Pk-nainen odottaa lukuisia suosionosoituksia entiseltä pk-mieheltä joka ikisellä kesän aterialla (silläkin, jolla ei syödä perunaa).

Soijan tehotuotantoa

Artesaanin perunapelto

Meillä oli vieraita jälleen. Olemme täten todenneet kotikutoisen grilli- ja rakettiuunikompeksin toimivaksi myös isommalla porukalla. Tämä käyttöjärjestelmä vaatii jonkun verran vaivannäköä; pitää kytätä tulta, syöttää puuta, kanniskella ruokia ja puita, mutta tunnelma on savun katkussa samalla sopivasti primitiivinen. Ja miten mielenkiintoista on yrittää pakata kaikki ruuanvalmistukseen ja sen nauttimiseen sisältyvät raaka-aineet ja tarvikkeet yhteen koriin kerralla mahdollisimman vähällä astiamäärällä. Sen lisäksi voi vielä yrittää ajoittaa kahviveden kiehumispiste ruokailun lopetusvaiheeseen ja tiskiveden lämpeneminen kahvin juonnin lasehtimispisteeseen. Jos vielä kykenee siinä sivussa delegoimaan miehelle osan tehtävistä, karjumaan lapset ruuan ääreen ja koirat siitä pois ja seurustelemaan sujuvasti vieraiden kanssa sekoittamatta näitä kaikkia edellä mainittuja osasia, voi todeta onnistuneensa. Tavoitteet kullakin. 

Tässä valmistuu meidän suosikkiruoka Quarn-viinirypäle-tomaatti-sipuli-yrtti täyte Polar-näkkärille. 

Nyt todella viedään viimeisiä työpäiviä. Lauantaina muutamme. Olin haistavinai, että Keimo höpisee Vehkosuon YouTube-kanavalla tällä viikolla muun muassa aurinkosähköjärjestelmästä. 

Hyvää viikkoa ja kiva kun kävit!

Kuka pakkaa ja mitä?

Tämän viikon blogipäivitys onkin vlogipäivitys. Jorinaa siitä, mitä pakataan ja kuka pakkaa, kun vielä emme asu kokoaikaisesti Vehkosuolla. Fokusoinnissa olisi vielä vähän varaa parantaa, sillä välillä puhe kääntyy ikkunoiden kunnostustarpeeseen sun muuhun epäoleelliseen. 

Hauskaa viikkoa!

Rati riti rämmin tuli kesä lämmin

Meillä muilla, paitsi Keimolla, oli lomaa torstaista asti, mutta Vehkosuolle menimme vasta perjantaina. Pakkailu sujuu jo rutiinilla ja kohta onkin jo aika muuttaa kokoaikaisesti asumaan, kun lasten lomat alkaa. Sitä ennen pitää syödä pakastin tyhjäksi. Mustikkaa ja papua pääasiassa. Papu palkoineen tuntuu olevan pakastettuna minulle vähän vaikea. Kun en ihan kympillä tykkää, niin se meinaa jäädä käyttämättä. Siksi tänä vuonna istutan korkeintaan pari salkopapua. 

Istuttaminen tosiaan. Laitoin nyt sitten lämpimien kelien yllyttämänä lisää maahan siemeniä. Punajuuri, keltajuuri, sokeriherne, pinaatti, juuripersilja ja kehäkukka. Kotoa toin esikasvatetun parsakaalin ja soijapavun. Edellisenä viikonloppuna istuttamistani persiljoista oli puolet kuivunut, kuten pelkäsin. Harmaan torpan emäntä kommentoikin, että onhan noita pidemmän välin kastelukeinoja (esim. pullot alassuin), mutta tajusinko, no en. Nyt onneksi Keimo ajelee töistä kotiin eri suunnasta ja voi tullessaan käydä kastelukeikalla, kuin myös kanoja hoitamassa, koska nekin pääsivät kesäkotiin vihdoinkin. 

Keimo sai traktorin käyntiin ja tasoitteli tietä sekä haki metsästä kaadettuja runkoja uuden saunan hirsipuiksi. Lapset halusivat muuttaa aittaan ja heillä riitti siinä puuhasteltavaa. Minä siivosin rehuhuoneen ja löysin todella hyvin kuivuneet villiyrtit. Hevonen saa ne mutustella.

Lauantaina katsoimme illalla läppäriltä Euroviisut tiiviisti vieretysten sohvalla istuen. Onneksi on lisäkaiutin, jolla saadaan tunnelmaa, vaikka kuva onkin pieni. Israel voitti, mikä ei yllättänyt. Kyprostakin vähän veikkailin, vaikka oma suosikki monien muiden joukossa oli Bulgaria. Viisuilut on kyllä hauskaksi perinteeksi muodostunut meidän perheessä. "Lämmittelyihin" kuuluu kaikki katselmukset UMK:sta Ruotsin Melodifestivaleneihin. Viisulista tehdään spotifyhin ja  kappaleita lauleskellaan pari viikkoa ennen kisoja ja tentataan toisiltamme pistokoetyylisesti: "Miten menee Slovakian biisi?".  Hyvää syömistä tehdään jo semifinaaleihin ja finaalipäivänä käydään hyvissä ajoin saunassa. Niin, että oisko pikkusen nyt mennyt liian vakavaksi. Tällaisista ne traumat tulee lapsille. Aina niitä saakelin Euroviisuja, ikinä ei lätkää. 

Onneksi minä sain sunnuntaiaamuna paikata univelkaa, kun Keimo ja tytöt tekivät aamupalaa. Molempina päivinä söimme aamupalaa ulkona. Muutos on uskomaton edellisiin viikonloppuihin verrattuna, jolloin olemme vielä pukeutuneet villapaitoihin ja villasukkiin ja silti vilu on tullut paikallaan ollessa. 

Metsä meni, mutta toi mennessään aitan toisen puolen.

Lämpöä riitti iltapäivälläkin, kun ystävät pyörähtivät äitienpäiväajelullaan meillä käymään. Myöemmin omat vanhemmat sekä sisko perheineen tulivat grillaamaan. Avotuligrillillä ei tarvinut näillä keleillä paljon sormia lämmitellä. 

Päivän kruunasi tallikäynti, sielläkin ystävä ja ihan kivasti onnistunut treeni Iivari kanssa. 

 Vehkosuo tubettaa viikonlopusta jälleen tällä viikolla. Tsekkaa se myös. 

Mukavaa viikkoa!

P.S. Hevoselle haussa käytetyt koppakärryt! Saa tarjota. 

Rakettiuuni tekee kampäkin

Pöpi patsastelee

Jahas, minulla on tänään varvasröntgen ja lääkäri. Sanovat sitten, pääsenkö töihin. Luottavaisin mielin menen tuloksia kuulemaan, koska tunne on hyvä. Tai tunteeton ennemminkin, mikä on hyvä.

Sikahieno ilma sunnuntaina. Lauantai lupaili, mutta muistutti vielä pohjoispuolen metsän raadosta navakalla viimalla. Lapset luuli lauantainkin ilmaa jo kesäksi, veti sukat veks ja sunnuntaina valittivat  jo kuumuutta. Varjoon menivät eväitä syömään. Tekivät kesän to do -listaa; uimista, jätskiä, perhosen harjoittelua ja muuta tärkeää. Iskä toi töistä muovimaton palasen. Vastustelin viimeiseen asti "Ei muovia lisää tontille!", mutta hävisin. Iskäpisteet ropisi, matto oli hitti. Siinä voi tanssia, akrobatioida ja mikä hauskinta, leikkiä luonnossa luonnottomalla alustalla. No okei, koska Kepekin tykkäsi.

Istutusten ajattelin antaa vielä olla. Sunnuntaina muutin mieleni. Laitoin härkäpapua, sipuleita ja porkkanaa. Kestäkööt takatalven. Tällainen suurien riskien ottaja minä olen. Lavakauluksiin toin esikasvatettua persiljaa, istutin lollo rossoa, lehtissalaattia, rukolaa, punaparsamaitetta ja retiisiä. Lavakauluksiin olisi kannattanut laittaa joku eriste pohjalle. Vedet valuu läpi katteen ja mullan suoraan maahan ja kosteus katoaa nopeasti. Kuivuus iskee poissaollessamme. 

Viikonlopun töitä tauotti lintu, joka on huudellut avohakkuun suunnalta jo kolme viikkoa. Google ei vastannut hakuihini;  joustinpatjan nitinältä kuulostava lintu ja kitisevän sahan kuuloinen lintu siksi kysyin facebookilta. Se tietää kyllä heti, mistä joustinpatjan nitinä-ääni kuuluu. Muutamia tämä kysymys mietitytti ihan OIKEASTI. Monta hyvää, muttei oikeaa ehdotusta töyhtöhyypästä käkiin. Päädyimme hetkeksi käenpiikaan, joskin hieman epävireiseltä tämä käenpiiaksi kuulosti. Melkein vuorokauden bongailimme ja spekuloimme ja lopulta, tadaa! Jo ensimmäisten arvailujen joukossa ollut taivaanvuohi, jonka ääninäytteen ohitin ylimielisesti. Khyyllähän minä nyt taivaanvuohen äänen tunnen ja se se ei taatusti ole. Mutta enpä tiennyt sitä, miltä taivaanvuohi kuulostaa vispiläkaupoilla. Totta puhuen, en tiedä linnuista mitään. Mutta Mira tiesi, heti. Hyvä Mira ja kiitos kaikille muillekin, jotka pähkäilitte nitinän aiheuttajaa.

Istutukset muistiin

Viikonlopun missioni oli kasata uusi rakettiuuni entisen saunan tulipesärakennelman tilalle. Rumakin voi olla kaunista, mutta jotain rajaa, hei haloo nyt hei. Rakettiuuni on päähänpinttymäni. Pitää pystyä keittämään vettä ulkona, nopeasti, energiatehokkaasti, risuilla. Pieni (pieni!) fiksaatio minulla on nyhjää tyhjästä touhuun myös. Harmittaa vähän, koska tästä taisi tulla pysyvän hyvä. Ihan kuin tetriksen olisi pelannut loppuun.  

Ihan kädestä pitäen näytän samalla letkeästi kertoillen, tottuneesti sujuvasti, oikeat sanat suusta soljuen kameran edessä, kuinka tämä uuni rakennetaan. Ai niin, lintubongaus, se on jännä nähdä ja kuulla. Kerron myös, mitä istutan, istutin, istutan kohta ei kun äsken ei kun kohta tulen istuttamaan. Kannattaa piipahtaa katsomassa kaikkea tätä ja paljon muuta Vehkosuon Tubekanavalla. Ja ota kanava tilaukseen, niin saat jatkossakin tietää heti, kun uusi video kolahtaa kanavalle. 

Heip!

Ai niin, minun Euroviisulista:

Bulgaria

Viro

Tanska

Belgia

Tsekki

Israel 

Varalla:

Italia

Ranska

Itävalta

Georgia

Unkari

Vapusta vappuun

 Kirppislöytö. 

Helou helou helou.

Kauhea paniikki, kun emme ole vielä ehtineet katsoa kaikkia Euroviisukappaleita ja vajaan viikon päästä pitäisi olla kipaleet hallinnassa. En jostain syystä löytänyt katselmuksia, mutta my dier old friend Olga sanoi, että on ne siellä. No on ne siellä ja eilen on hiki otsalla katsottu 2/5 Euroviisaita. Lista on jaoteltu "hyvät" ja "ehkät", mutta en voi vielä kertoa kesken katselmusten. Tänä vuonna kannusta kyllä Suomea, kuten aina, mutta lippu ei ihan hirveän korkealla ole.

Mutta vappua vietimme Vehkosuolla aivan kuin mitään tällaista tietämättömyyden uhkaa ei olisikaan.  Kepe oli sunnuntaihin asti mukana touhuissa ja pääsi sitten lämmittelemään tuttuun hoitokotiin loppulomaksi. Kylmä oli muutoin, paitsi saunassa ja kaksi minuuttia lauantaina ennen kuin alkoi taas sataa. Vieraita kävi oikein kahtena päivänä ja me yhtenä toisaalla. Oikein kivaa.

Nautin, vaikka väkisin.

Jugurtit jäässä aamupalalla.

 Keimo investoi akkukäyttöiseen kulmahiomakoneeseen ja rakensi saunaan uuden alaporrasjakkaran, joka on varmasti englanniksi an understepstool. Tuppe sai myös testattavaksi vetosahan, joka toimi vallan mainiosti pikkunikkaroijan ja vähän isommankin kädessä. Onneksi kouluihin ei tajuta hankkia tuollaisia sahoja, oppisivat oppilaat vielä, että sahaaminen voi olla helppoa ja kivaakin. 

Puuhommat on kovvoo hommoo. 

Se tilaamani vedensuodatin tuli jo! Tosi nopsaa oli toimitus Hollannista. Suodatin oli käytössä nyt Vapun ajan ja toimi moitteettomasti. Lähdevesi oli kirkastunut sitten viime näkemän, mutta kuten aiemmin mainitsin, emme ole sitä testanneet missään ja vedessä voi hyvinkin olla jotain epäsuotuisaa. Suodattaminen kesti aluksi kauemmin, mutta prosessi nopeutui, kun suodattimet täyttyivät vedellä. Suodattaminen loppui, läsäiliössä oli jäljellä enää litra ja jatkui vasta, kun lisäsi uutta vettä. Eli tulkitsin sen niin, että vain yhden litran suodattaminen ei onnistu. Vesi maistui suodatuksen jälkeen yhtä hyvältä kuin aiemminkin eli hyvältä tai ei miltään. Vaikka kyseinen suodatin on muihin painovoimalla toimiviin "kannusuodatinjärjestelmiin" verrattuna tehokkaimmaksi todettu, se ei listan mukaan poista esimerkiksi nitraattia tai nitriittiä. Tuli tarkistettua tämä, koska törmäsin julkaisuun, jossa kerrottiin avohakkuiden aiheuttavan useiksi vuosiksi nitraattikuormituksia lähipohjavesiin. No tietenkin. Ei auta, kun sulkea silmät ja lopettaa liika ajattelu. Voisi muuten ajatella, että kalliin merkkiämpäritornin voisi korvata askartelemalla itse kahdesta ruostumattomasta teräspönikästä ja hanasta vastaavan ja ostaa settiin reilun satasen maksavan suodatinparin. 

Kävin keräämässä (ontuen) kuusenpihkaa. Olenhan tämän saanut aikaisemmin ulkoistettua Keimolle, mutta nyt hän vain puita kantoi ja pilkkoi, eikä muka ehtinyt. Itse piti. Sehän on kivaa se metsässä samoilu, kuten aina, mutta ensimmäisten ahnaiden löytöjen jälkeen aloin kuulla, kun ne puhui. Puut. Whaat! Keskustelin niiden (puiden) kanssa niiden kokemista kolhuista ja se niiden älytön hyvyys ja pyytettömyys alkoi rasittaa omaatuntoa. Jonka vuoksi jouduin tietenkin ottamaan pihkaa paljon hellävaraisemmin. Ne puut väläytti minulle sellaista Men In Black unohdustikkua, koska tarinoden sisältöä en enää muistanut metsästä poistuttuani. Purkitettuja salaisuuksia on siis luvassa kohta lisää Vehkosuon kuusenpihkvoiteen muodossa.

Siellä se suodatin komeilee.

Saunajakkarasta tuli muuten hieno (vaikka en tietysti tekijälle ääneen sitä sanonut, hyvänen aika).  Uusi V-logitus eli Vehkosuon Tubetus (Tuhkosuon Vebetus) TÄÄLLÄ, josta voi omin silmin todeta sen jakkaran hienous ja miten minä selvisin vedensuodattimen kasaamisesta. Bonusraidalla  arkistojen pölyistä löytynyt olkkarin remppa, jossa saattaa olla hieman vääristeltyä totuutta. 

Hei sitten!

Totuttelua ja laitetestaus

Vaikka olin ajatuksissa nähnyt kaiken ja alkanut pitää sitä totena, oli vaikea uskoa silmiä, kun saavuimme paikan päälle. Joku oli ottanut seinän pois tai vaihtanut taustakuvan. Jos aikaisemmin tuntui siltä, että metsä haukkaisi aitan suihinsa, se seisoi nyt kuilun reunalla sylkäistyn olosena. 

Epätoivoon vaipumisen sijaan, otin lasillisen viiniä ja mietin positiivisia asioita. Reunaan jäi koivut, jotka toivoimme siihen jäävän. Jos katsoo kauempa, näkee vain taivaan ja voi kuvitella hakkuualueen olevan järvi. Taivastaustakuva vaihtuu usein. Hakkuualueelta saamme hakea polttopuuta. Aittaan tulee valoa. 

Lauantaiaamuna pohjoisesta navakasti puhaltava tuuli teilasi pienen ihmisen kumoon ja käski tunkemaan positiiviset ajatukset hanuriin. Mielenosoituksellisesti pissasin vastatuuleen. Hahmottelin mielessäni ikkunattomalle päätyseinälle kantaaottavan graffitin, jota ohikulkevat viattomat autoilijat voisivat ihailla, tai kauhistella. Riippuu huumorintajusta.

Kuitennii. Alettiin elää normaalia elämää. Lähdevesikaivo on vielä pintaveden pauloissa, joten herutimme koivusta mahlaa juomavedeksi. Könkkäsin jalkapuolena (vedän tämän jalan nyt vielä mukaan, kun virallisesti voin) kottikärryillä lantapatterista ja pelloilta korteista kasvustoa kasvilavoihin täyteeksi. Sunnuntain nollakelit eivät kuitenkaa kannustaneet istutushommiin. 

Lavankaulukset on saatu, kuten myös ikkunat, jotka istuivat tuurilla leveydestä nappiin. 

Keimo aloitti kantamaan hakkuualueelta tavaraa polttopuuta varten. Toisin kuin kunnolliset maalaiset, meillä ei ole kahden vuoden polttopuuvarastoja reservissä, meillä on polttopuut, kuten aina tähän aikaan vuodesta, loppu. Mikä sinänsä haittaa hieman lämmitystä ja ruuan laittoa molemmissa kodeissamme. 

Kuten aiemmin uhkasin, tilasin aurinkokennolla varustetun varavirtalähteen Solar 8000 mAh Voimapankki.fi:stä (34,90€). Täyteen ladattuna sen pitäisi teoriassa ladata puhelin noin neljä kertaa. Sen verran olin näitä aurinkokennopankkeja tutkinut, että tiesin auringon latautuvan todella hitaasti. Testipäivänä oli puolipilvistä aamusta komeen asti iltapäivällä. Asetin pankin ikkunan sisäpuolelle. Kahdeksan tuntia valossa oltuaan, lataus näytti edelleen 1/4 palkkia. Vein pankin ulos suoraan auringonpaisteeseen klo 15-18 väliseksi ajaksi, jonka jälkeen palkkeja oli ilmestynyt 2/4. Kahden palkin turvin latasin puhelimen akun 10%:sta 60% kerran. Toisen kerran latasin pankin piuhan päässä, mutta jälleen en ehtinyt ladata kuin 2/4. Tällä kertaa latasin puhelimen kaksi kertaa 10:stä 60:een prosenttiin. Jätin pankin Vehkosuolle eteläikkunalle nyt viideksi päiväksi ja toivon saavani täyden latauksen tuloksia ensi viikonloppuna. Mutta oli tulos mikä vain, pidän siitä, että saan ladattua puhelimeen lisävirtaa kuormittamatta muuta aurinkoenergiajärjestelmää. 

Toinen "laitenhankinta" liittyy juomaveteen. Kuten aiemmin mainitsin, lypsimme viikonloppuna koivusta mahlaa juomavedeksi, koska lähdevesikaivoon sekoittuu pintavettä tähän aikaan keväästä ja usein myös sateisena syksynä ja tällöin emme uskalla juoda vettä keittämättä. Emme muutenkaan ole testauttaneet lähdeveden kelpoisuutta juomavedeksi, jonka vuoksi olemme juoneet sitä pienellä riskillä. Ja koska mahdollisia saastuttavia tekijöitä ympäristössämme on joka tapauksessa, emmehän ole täysin koskemattoman luonnon keskellä, päätimme investoida juomaveden suodattimeen. Tilasin jo aiemmin suunnittelemani Berkey Water Filterin (Big). Niitä myy Euroopassa ainakin tämä osoite: berkeywaterfilterseurope.com Tätä mallia on monet jenkkiläiset hehkuttaneet, siellähän tietty survival-porikka on jo varautunut planeettaamme kohdistuviin uhkiin varustautumalla monipuolisesti.   Kerron tuloksia lisää, kun olemme saaneet laitteen testiin.

 Laitteen mukana tulevat kaksi suodatinta pitäisi riittää 8,5 litran suodattamossa meidän käytössä neljällä täytöllä per viikko vuoteen 2031 asti (ympärivuotisella käytöllä). Jos kestävyys on tuota luokkaa, olen oikein tyytyväinen. 

Puhdistettavien aineiden lista on pitkä (suora kopio ja tarkemmat tiedot löytyvät filtterin omilta sivuilta):

 The powerful Black Berkey water filters also remove or reduce viruses, pathogenic cysts, parasites, harmful or unwanted chemicals such as herbicides and pesticides, VOCs, detergents, organic solvents, cloudiness, trihalomethanes, silt, sediment, heavy metals, foul tastes and odors, yet they leave in the healthful and beneficial minerals that your body needs.

Ja tietenkin pitkä lista myös niistä sairauksista ja oireista, joita eri raskasmetallit tai virukset voi aiheuttaa, jonka jälkeen heikkohermoiset eivät uskalla enää laittaa mitään vettä suuhun ikinä milloinkaan koskaan.

Ja viimeiseksi: YouTubessa kanavallamme on taas uusi postaus toissa viikonlopulta. Keimo raportoi muun muassa tulevan saunan tilannetta.

 Kanava kannattaa pistää tilaukseen, jos haluatte tietää saman tien kun uutta sisältöä pukkaa tuubiin. Kuvaus ja editointi on pääasiassa Keimon käsialaa, minä ja lapset säädämme silloin tällöin siellä välissä. 

Sinne mennään tästä.

Mitä odotat kesältä 2018 ja harmittava takaisku

Perjantaina oli niin kevät, että pakkasimme tavarat ja hurruuttelimme Vehkosuolle. Pakkaaminen tuntui tauon jälkeen hetken aikaa vaikealta. Mitä, mistä ja minne, häh? Mitä siellä jo on, onko kahvia (olispa!). Lapset ovat onneksi jo hyvin itsenäisiä pakkaajia, itse päädyn yleensä ottamaan vaan ne ylläni olevat, perillä huomaan, että alkkarit olisi kivat. Onneksi Vehkosuolla vaatekaapissa on lämmintä. Lasten vaatteet ovat taas kutistuneet talven aikana. Hiiri oli syönyt hammastahnan ja kakannut hammasharjakuppiin. Mutta viikonlopusta tulisi mahtava.

 Keittiön hella syttyi kohtalaisesti, ulkona lämmitti auringonpaiste, saunan ihana lämpö, ulkona tehty ruoka, linnunlaulua, ohi kiirehtivä hanhiparvi, kaikuvat kurjen äänet pellolla, määrätietoinen korppi, iloisesti juttelevia lapsia, hitaat aamut, auringon lasku, tähtitaivas, hiljaisuus... hetkinen hei! Hiljaisuus?

Metsäkone. Vei viikonlopun ja toi maailmanlopun. En usko avohakkuuseen metsänhoitomenetelmänä. Olen puunhalaaja, metsänrakastaja, eläinten ystävä. Täyskaadolle tuuletan vain keilaradalla. Yritän ymmärtää metsänomistajaa ja toivon Metsäteollisuudelta ja Metsähallitukselta kannustusta monimuotoisempaan puunhakkuuseen. Olen tietenkin kovin itsekäs. Metsä talomme ja tien välistä kaadetaan totaalisesti ja suuri pala jännää seikkailumetsää. Harmillisesti vedetty tiluksiemme raja jää avohakkuun reunalle. Paljaalle pihamaalle puhaltaa nyt pohjoisen tuulet. Lohdullista on se, että ympäriltämme on nyt kaadettu kaikki, mitä voi. Loput on omaa. Lentäkää linnut sinne. Te käpylinnut myös, jotka tiputtelitte kuusesta käpyjä aitan peltikatolle.

En sano muuta. Jatkan asiaan sopeutumista öisin, silloin on paras aika pyöritellä.

 Jos haluat lukea, mikä minua huolestuttaa ja mitä vaihtoehtoja metsänomistajalla on:

Merkitty metsä
WWF: Yli puolet metsänomistajista kaipaa vaihtoehtoa avohakkuille
Imastonmuutos uhkaa pohjoisten metsien terveyttä.


Mutta mitä me odotamme ensi kesältä. Katso videolta hieman väsyhköjen tyyppien haastattelu.




Mukavaa viikkoa!

P.S. Saan alkaa huomenna harjoitella kävelyä ilman kantakenkää. Jee!

Joogarebel

Astunpa tässä pokkana joogakaapista ulos niin, että ovi vaan narahtaa.

Kun en ole halunnut muiden kuvittelevan minun luulevan olevan muka joku. Enkä ole edes niitä "kaikkia", jotka on sitä jo ikuisuuden harrastanut ja sen mahtavuudesta puhunut. En ole käynyt millään tunnilla, ihan väärinkin teen. Aluksi villasukat jalassa tavallisella matolla yöpuvussa. En ole alkanut näyttää ryhdikkäältä, joustavalta tai hyvinvoivalta...

...Minusta on kuitenkin alkanut tuntua siltä. Kehitys on hidasta, mutta joka kerta voittaa. Haluan ravistella perinteisiä asanoita ja antaa oman kehon havitella flown kautta tasapainoa. Unohtaa raamit. Muistaa joskus myös hengittää. 

Kaikki tietävät, että hyvää joogaopetusta saa hyviltä joogaopettajilta, joogakursseilta ja -tunneilta. Hyviä sovelluksiakin on saatavilla puhelimeen. Minä inspiroidun instagram-tileistä ja haen opetusta ilmaiseksi YouTubesta. Joogaan koska haluan ja missä haluan. Ei ole pakko lähteä kotoa, jos ei halua.  Olen joogarebel. 

Instagram: 

@catbradleyjooga

Hyviä, sallivia ohjeita. Tavoitteellisia ja kannustavia videopätkiä. Ja hei, Lorraine Bradley on nelikymppinen, kuten minä. 

@erinkellyart 

Suurin suosikkini. Erin on hippimäinen tyyppi uskomattomalla keholla. Hän sai minut innostumaan koko joogatouhusta leikkisällä ja kokeilevalla tyylillään.

@yogatutorials

Täältä löytyy eri joogaajien vinkkejä ja ideoita. Tätä kautta voi löytää uusia mielenkiintoisia seurattavia. 

YouTube:

Suosittelen luomaan oman soittolistan suosikkivideoista ja katsomaan selaamaan videoiden sisältö läpi etukäteen. Treenaaminen sujuu siten mutkattomammin. Itse suosin noin puolen tunnin harjoitteita.

Yoga With Adriene

Adrienen joogat ovat suosittuja. Hän on hauska, välitön ja joogaopettajaksi ronskikin. Ei todellakaan mitään ryppyotsaista, mutta tehokasta silti. Ohjelmia löytyy ladasta laitaan. Oma suosikki on Balancing Flow ja Yoga for Weight loss – 40 minute Fat Burning Yoga Workout.

Yogatx

Kanavalla on muutama eri ohjaaja, mutta olen tutustunut vain Cole Chancen hippimäiseen, hieman laiskahkoon ja rentoon ohjaukseen. Pidän erityisesti lantioalueen venytykseen keskittyvästä videosta Hip Stretch Workout - 30 Minute Stretches For Hip Pain Relief & Mobility ja niinikään joustavuutta lisäävästä Full Body Yoga - 30 Minute Flexibility & Deep Stretch Workout.

Boho Beautiful

On joskus hieman liian seesteinen minun makuun ja varsinkin ärsyttävän notkea, mutta liikekieli sekä ohjaus on laadukasta ja ohjaukset on viety esteettisiin ympäristöihin. Ying joogaa ja pilatesta sisältävistä videoista nostaisin esille kehoa herättelevän Morning Yoga Workout – Better Than The Gym | Strength & Stretch ja pilates puolelta The Ultimate Pilates 21 Day Challenge – Define Your Abs & Booty.

Patric and Carling

En tuosta Carlingista tiedä, mutta Patric on ihan okei. Miesjoogaajat, haluan ajatella heistä vain hyvää, vaikka jätän mieluusti käärmeen näköisten miesgurujen ajattelun muille. Patric on vähän hipsterin oloinen ja välillä mietin, että jos kerran vielä kuulen downward... looking... dog pitkillä tauotuksilla, minulle saattaa tulla pidempikin hengityskatkos, mutta käsiin keskittyvä jooga on niin helkatin vaativa, että pakko pitää kehityslistalla: Yoga Workout for Arm Strenght

Yoga with Tim

Tiesittekö, että Ken harrastaa myös joogaa? Paitsi että minun suosikkivideossa ei näy Ken eikä Tim, vaan ainoastaan kuuluu Tim. Kanavalta löytyy monipuolisesti kaikkea haasteista koko vartalon workoutteihin. Total Body Yoga Burn Workout - Vinyasa Flow

Yoga by Candace

Tältä kanavalta löytyy eri pituisia harjoitteita jaoteltuina omiin soittolistoihin. Esimerkiksi 30 Min Yoga for Strength & Flexibility tai kiireiseen, mutta energisoivaan hetkeen 15 Minute Energizing Yoga.

The Journey Junkie

Pieni tunne siitä, että olet osa joogakommuunia. Esteettistä ympäristöä ja ohjaajaa asuineen. Oma poiminta kiteyttää nimellään oman joogakulttuurini: 20 Minute Yoga Flow to Feel Good: Stretch Anytime & Anywhere

Cat Meffan 

Vähän ehkä väritön ja hajuton, mutta kuitenkin mukiinmeneviä ohjelmia sisältävä kanava. Valitsen näistä tämän: Stong & Slow Yoga Flow – 30-Minute Power Yoga

Tässäpä muutama. Olisi kiva kuulla muiden joogakokemuksia. 

Mukavaa viikkoa!  

Ikea-grilli

En ole ikinä ollut näin pitkiä aikoja putkeen sisällä. Ulkonapistäytymisiä olen harjoittanut, mutta muuten vain sisällä ja kotona. Varvaskengällä pääsen könkkäilemällä liikuskelemaan enkä ole enää kovin kipeä, joten mikäs tässä on ollessa. Pitää silti malttaa vielä, luutuminen vie aikaa, sairasloman pituudella on tarkoitus, joten kuntoutumisen kanssa ei ole syytä hötkyillä. Tässä vaiheessa paikallaan olo pistää omanarvontunnon koetukselle. Koska olenhan vain laiska, työtä vieroksuva, omahyväinen ja passattu enkä oikeasti edes kipeä. Lisäksi toivon salaa, ettei lumet sula, että voin edelleen vedota liukkauteen ja jättää Kepan taksiviennit ja -haut muille. 

Pääsiäisenä ulkoilin omassa mittapuussa ihan urakalla. Ensin vierailtiin Olgan ja Tuukan luona. Se oli  oikein piristävää, ruoka oli hyvää ja keskustelut diippejä kuten usein. 

Sitten haimme vahvistusta kanakantaamme, koska 4/7 kanoistamme ovat siirtyneet eläkkeelle. Porukkaan liittyi vuoden ikäisiä araucana-kanoja, joilta saamme vihertäviä munia, kuten sussex-araucana yhdistelmä Marketalta olemme tottuneet saamaan. Terho-kukko lähestyi nuorikkoja tietenkin asianmukaisesti sulat sojolla ja kannukset solmussa. Arasti ympäristöä tutkailevat ja kainot nuorikot esiintyivät vanhempien rouvien silmissä kuitenkin ihan pelkkänä uhkana ja tämän he myös ilmaisivat jokseenkin nokkavasti – Aivan liian paljon tukkaa, nuoruutta ja munalupauksia. 

Keimo teki kauan käyttämättömänä seisseestä Ikean pöytäkehikosta grillin. Laikkaili ja hitsaili. Minä laikkailin tuloksesta. Koska talvi ei tunnu täällä päin Suomea loppuvan, pyysin luottoauraajaa nykäisemään sunnuntaina tien Vehkosuolle auki. hienosti pääsimmekin pääsiäisloman kruunuksi, minä mukaan lukien, perille asti uutta grilliä kokeilemaan. Kepa lomaili tutussa hoitopaikassa ja helpotti menemistämme omalta osin. 

Kaikesta tästä ja vähän muustakin videopostauksessa alla. 

* Ja vaikka hän muuta videolla väittää, idea oli oli minun. MI-NUN!

P.S. Koska aion jatkaa vielä muutaman viikon tätä "sairaslomaa", toivoisin kovasti kirjasuosituksia. On vain muutama rajoitus: Ei liian riipaisevaa (olen päivällä yksin kotona ja haavoittuvainen). Hyvää kerrontaa ja rikasta kieltä (käännöksissä oltava tarkka). Jännäreissä pitää olla muutakin, kuin pitkitetty ja epäloogisuuksia täynnä oleva juoni enkä ehdi perehtymään myös mihinkään Rikoskomissario Jouko Perälä tutkii, osat 1-28. Tietokirjaideat ovat myös erittäin tervetulleita. Ne voi olla näkemyksellisiä, mutta vähemmän mielellään mitään Minä osaan, Olen hyvä, Opi sanomaan ei, Löydä itsesi -kirjoja. 

Tattis!

Kaiken (lainen) teoria

Olen oppinut ja pohtinut muutaman päivän sisällä, että:

Ihmisen kuluttama rasva (energia) poistuu yli 80 prosenttisesti hengityksen mukana hiilidioksidina. 

Toisin sanoen, oikeanlainen hengittäminen harjoitteiden aikana tehostaa rasvan polttoa(ko?). Olen entistä vakuuttuneempi joogan myönteisistä vaikutuksista.

En ymmärrä avaruudesta mitään. Hermostuttaa singulariteetti ja musta aukko ja samalla ihan kauheasti kiehtoo. Olen liian tyhmä. Katoaako informaatio aukkoon vai päteekö kvanttiteoria. Nyt vallalla on teoria, jonka mukaan informaatio säilyisi kuitenkin, mutta vielä ei tiedetä, kuinka se ongitaan takaisin. Haluan tietää, tutkikaa nopeammin!

Hiustenvärjäyksessä on ehdottomasti siirryttävä kasviväreihin. Takaisin, sillä aikoinani henna-värjäsin kyllä. Sittemmin olen vaan ajelehtinut. Testiin aion ottaa Cultivator's värin. Hienoinen ongelma on se, että en haluaisi lisää punaista, sillä omani puskee sitä jo entuudestaan. 

Valtameren pohjassa on toinen avaruus. Meri ja varsinkin sen pohja on todella syvä. Siellä on hautoja, vuoria, erämaita ja ekosysteemejä. Siellä elää taivaan vanhoja kasveja ja todellisia weird-tyyppejä, kuten barreleye-kala (tynnyrisilmä). Se näkee oman kallonsa läpi. Maan päällinen on meren alaiseen verrattuna ihan noviisi. 

Puhelimen taskulamppuvalikkoa pitkään painamalla saa säätää taskulampun kirkkautta. 

Mietin myös sitä, että juuri minä voisin vastata tietovisan kysymykseen: Mikä sana tarkoittaa aseen "potkaisua", rekyylin sijaan rektaali. 

Ja nyt seuraa vahva suositus tubettajatulokkaasta. Hän on Terttu (Rajala), joka tubettaa puutarhasta ja luonnosta. Jihuu! Olen ollut vailla Terttua, joka neuvoo minulle käytännön asioita maanläheisesti, jotta minun ei tarvitse itse kokea kaikkea kantapään kautta taikka että saan ehkäpä vahvistusta joillekin olettamuksilleni. Terttu sai tilaajia ensimmäisen vuorokauden aikana jo 90. Nautin joka hetkestä. Mene tästä suoraan sinne. (104 tilaajaa, go Terttu go!)

Ihmeiden täyttämää viikkoa.

Uusi varvas kevään tuopi

Hei rakas sairauspäiväkirja (ja paljon muuta). 

Sain varpaan luudutusleikkaukseen viime viikon keskiviikolle peruutusajan. Aikaa soitosta päätökseen oli tunti ja leikkaukseen vuorokausi. Uutinen vaati työpariopelta ja rehtoriltakin nopeaa sopeutumista. Lyhyen varoitusajan hyödyiksi luen kuitenkin sen, ettei asioiden yltiöpäiseen järjestelyyn ja mietiskelyyn jäänyt aikaa. Vietin edellisen illan tekemällä asioita, joita en useaan viikkoon tulisi tekemään; ratsastin ja imuroin. Ja söin. Oli muuten koomista seurailla heräämössä ihmisten tolkkuihin tulon ensireaktioita. Melkein kaikki oli kiinnostuneita ruuasta, ei esimerkiksi siitä, mitkä jäsenet on tallessa. Vitaaliuden kannalta tietysti järkeenkäypää. 

Sairaslomaa on kokonaiset kahdeksan viikkoa. Sain käyttööni kantakengän eli olen sellainen skolioosista kärsivän näköinen toispuoli-geisha. Kahteen viikkoon en saa liikkua kuin välttämättömimmät. Kengällä se onnistuu melko vaivattomasti. Jalassa on kirurginen sidos, ei kipsiä. Sidosta ei saa poistaa eli tuloksen näen vasta kahden viikon päästä, kun tikit poistetaan. Jännittää, mihin asentoon varvas on luudutettu vai tipahtaako se kenties dramaattisesti hoitopöydälle.
Varpaan tyvinivelen luudutusleikkauksessa poraillaan ja höyläillään tyvinivelen luut puolin toisin toisiinsa sopiviksi ja yhdistetään ne ruuvein. Eli operoitava osallistuu kuuntelemalla veistotunnille. Luutumista ei saa häiritä liikkeellä, siksi tepastellaan kuusi viikkoa kantakengällä ja vielä kaksi viikkoa varovasti totutellaan kävelyyn tavallisella kengällä. Lopuksi käydään röntgenissä ja kuullaan luutumisen tulos. Tähän luudutusleikkaukseen päädyin siksi, että tyvinivel oli jo nivelrikon syystä rustottunut, jäykistynyt ja jatkuvasti kipeä. Onnistuneen tuloksen kanssa voin liikkua lähes samaan malliin kuin ennenkin. Varvas ei enää taivu, eli työntövoima on poissa, mutta siihen olenkin jo  tottunut. Kivuttomuudesta haaveilen ja  kävelylenkeistä ja joistakin kaappiin jemmatuista tasapohjaisista kengistä. 

Ettei unohdu, kumpi  –> 

Kotona on sujunut kivasti. Keimo ja lapset ovat korvanneet minut muutamissa kotihommissa. Voin neljä päivää huonosti leikkauksen jälkeen, eikä sohvalla huvittanut edes lukea. Varvas toipui pahimmasta kivusta jo kolmantena päivänä, joten sain vähennettyä kipulääkkeet minimiin. Kolme päivää olo on ollut nyt parempi. 

Aktivoitumisen myötä tein kevään maltillisen siementilauksen ja istutussuunnitelman. Se pitää sisällään vanhat tutut ja muutama uusi kokeilu. Ne ovat parsakaali, pillisipuli ja punaparsaherne (-apina). Kaalin kasvatuksessa saan aina hermoromahduksen, kun kirpat vie peittämisestä huolimatta satoa, mutta parsakaalia olisi nyt saatava. Tomaatin esikasvatuksen kanssa en vielä hötkyile, koska meillä on sisällä liian kylmä, eikä auringon valokaan riitä vielä lämmittämään ikkunan läpi. Lisäksi pääsen siirtämään taimet niin myöhään kasvihuoneeseen, että en halua taimien kasvavattavan viileässä pitkää vartta ennen siirtoa. Tänä vuonna haluan panostaa enemmän myös vihreään salaattiin ja aion tehdä jatkuvaa kylvöä läpi kesän kasvilavalla. Etsiskelin jotain papulajiketta, josta syötäväksi ja kuivattavaksi korjataan itse pavut. En keksinyt vielä mikä olisi sopiva. Ideoita?

Olen ehtinyt miettiä myös, mitä kaikkea hyödyllistä pitäisi hankkia tai tehdä tulevina kesinä. Tässä tärkeimmät:

1. Kahden litran kahvipannu. Turvallisempi ja suurempi vaihtoehto, kuin vanha kulunut emaloitu.

2. Berkey vedensuodatin. Vaikka lähtökohtaisesti oletamme lähdeveden olevan puhdasta, emme voi mennä siitä takuuseen. Lisäksi olemme säilyttäneet juomaveden muovikanisterissa, eikä sekään ole paras ratkaisu. Berkey-suodatinjärjestelmä suodattaa hyvin pitkälti kaikki epäpuhtaudet, mutta maksaa kolmisen sataa euroa. Auts.

3. Kaasuliettä olemme aika ajoin harkinneet. Meillä on jatkuvasti tarve kiehautetulle vedelle ja se pitäisi saada mahdollisimman nopeasti. Keittiön hellan sytyttäminen niinä kertoina, kun ei tee muuta ruokaa tai lämmitä taloa, tuntuu haaskaukselta. Viime kesänä ratkoin ongelman kyhäämällä vanhasta uunin sydämestä rakettiuunin. Sekin menetteli, mutta vaati sijaintinsa puolesta jonkin verran efforttia. Pienen lieden kaasupullo kestää runsaan tunnin ja vesi kiehahtaa muutamassa minuutissa. Kaasupullon hinta on vain vajaa kaksi euroa. Täytyy punnita. (Kuvan liesimalli on vain yksi esimerkki.)

4. Varavirtalähde (hinta mallista riippuen noin 30-50€). Näitä olen tutkiskellut pitkään. Näyttäisi siltä, että aurinkokenno on lähes kaikissa malleissa toissijainen, epävarma ja hidas latausvaihtoehto. Kuitenkin elättelen toiveita, että jättäisin laitteen päiväksi aurinkoa ottamaan ja saisin puhelimen yöksi sängyn viereen lataukseen. Jos suora aurinkolataus ei pelitä, voin kuitenkin ladata laturin päivisin isompien aurinkopanelien virralla tai autossa. Päivällä puhelimen lataaminen autossa tai "seinässä" on jotenkin rasittavaa, kun tapaan unohtaa sen sitten sinne koko päiväksi, eikä kukaan saa minua kiinni. Ratkeaisi sekin ongelma sitten. 

5. Ladattava lamppu ja varavirtalähde. Tätä ajattelin pääasiassa lapsille hämärään aittaan. Voisi ladata  aurinkopaneelin virralla päivällä. Irtoparistoilla toimivista lampuista haluaisin eroon.

6. Haaveilen edelleen pitsauunista ulos. Haluaisin tehdä sen saviuunityyliin. 

7. Hella/kamina. Kuvakaappaus erään jurtan uunista. Erilaiset itsetehdyt uunit kiehtoo. 

8. Videot. Katsoin pitkästä aikaa Vehkosuon videot I-VI ja olen niin onnellinen, että kuvien lisäksi on liikkuvaa kuvaa tallessa. Tunnelmiin pääsee takaisin ja näkee, miten lapset on kasvaneet, vanha koira mennyt ja uudet tulleet, kasvihuone rakennettu, itse vanhentunut... Kannustan siis Keimoa kuvaamaan lisää ja ehkä itse perehdyn enemmän editointiin, jotta saamme uusia videoita muistoksi. Tähän alle laitan viimeisimmän videon. Tulevia edesottamukset voi jäädä seuraamaan tilaamalla Vehkosuon kanavan täältä. 

Mukavaa viikon loppua (paistaa se päivä sisällekin)!